jump to navigation

Radio Suomen dekkari-illan kirjoja 17. joulukuu, 2009

Posted by Leena Korsumäki in Dekkariseurassa tapahtuu.
trackback

Torstaina 17.12. pidettyyn Radio Suomen Dekkareita pukinkonttiin -ohjelmaan tuli kuuntelijakysymys, voiko lähetyksessä esiteltyjä kirjojen ja kirjailijoiden nimiä käydä tsekkaamassa myöhemmin netissä. Koska Radio Suomen teemailloilla ei tietääkseni ainakaan toistaiseksi ole tällaista sivua, lupasin laittaa kirjojen tietoja tänne Dekkariseuran blogiin.

Listaan aluksi studiojoukkueen esittelemiä kirjoja. Täydennän tätä kirjoitusta myöhemmin lähetykseen tulleiden sähköpostien ja tekstiviestien suosituksilla. Yritän laittaa tähän myös puheluissa mainittuja kirjailijoita, mutta en takaa että muistan kaikki, koska en huomannut kirjoittaa niitä muistiin. (Voisihan tuon lähetyksen varmaan kuunnella uudestaan Yle Areenasta, mutta oman äänen kuunteleminen hirvittää…) Ja kuka tahansa voi omassa kommentissaan täydentää tätä listaa.

Studiojoukkueen lista on tekijän mukaan aakkosjärjestyksessä, kotimaiset ja käännösdekkarit sulassa sovussa.

Arnaldur Indridason: Hyytävä kylmyys, suom. Seija Holopainen (Blue Moon)
Bagge, Tapani: Valkoinen hehku (Tammi)
Hautala, Marko: Käärinliinat (Tammi)
Hill, Reginald: Beulahin kukkulalla, suom. Marja Luoma (Gummerus)
Isomäki, Risto: Jumalan pikkusormi (Tammi)
James, P. D. Yksityispotilas, suom. Kristiina Savikurki (Otava)
Jansson, Anna: Hylynryöstäjä, suom. Sanna Manninen (Gummerus)
Karppi, Mikko: Sateen varjo (Tammi)
Kilpi, Marko: Kadotetut (Gummerus)
Lehtolainen, Leena: Henkivartija (Tammi)
Mankell, Henning: Rauhaton mies, suom. Päivi Kivelä (Otava)
Nesbö, Jo: Torakat, suom. Outi Menna (Johnny Kniga)
Peltomaa, Marianne: Flickan i trappan / Pimeä portaikko, suom. Salla Simukka (Schildt)
Persson, Leif G. W. Ken lohikäärmeen surmaa, suom. Kari Koski (Otava)
Robinson, Peter: Savua ja tulta, suom. Ulla Ekman-Salokangas (Blue Moon)
Qiu, Xiaolong: Punapukuiset naiset, suom. Kristiina Savikurki (Otava)
Remes, Ilkka: Isku ytimeen (Wsoy)
Rönkä, Matti: Tuliaiset Moskovasta (Gummerus)
Sipilä, Jarkko: Prikaatin kosto (Gummerus)
Soininvaara, Taavi: Kriittinen tiheys (Tammi)
Sundell, Björn: Svart brev från Kina (Schildt)
Theorin, Johan: Yömyrsky, suom. Outi Menna (Tammi)
Tuomainen, Antti: Veljeni vartija (Myllylahti)

Lähetykseen puhelimitse läpipäässeet kuuntelijat mainitsivat myös ainakin (ja tämä on sitten vajavainen lista) seuraavat tekijät:
Haataja, Paul-Erik
Kulmala, Teppo
Lapidus, Jens
Larsson, Stieg
Larsson, Åsa
Mäkelä, Hannu: Elävät ja kuolleet (Tammi, 2008)
Remes, Matti

3.1.2010
Joulu tuli ja meni ja vuosikin ehti vaihtua ennen kuin sain lisätyksi näitä sähköpostitse ja tekstiviesteillä lähetykseen tulleet kommentteja ja suosituksia. Mutta koska dekkarit ovat suositeltavia luettavaksi vuoden ympäri eikä vain pukinkonttiin tai kesälukemiseksi, ei tämä viivästyminen toivottavasti haittaa.

”Luin kesälomallani Stephen Boothin kaikki tähän mennessä suomennetut dekkarit ja suosittelen niitä lämpimästi. Kirjoissa kuvataan hienosti Englannin järviseutua ja rikoksia tietenkin tapahtuu myös … toivon todella että ne kaikki suomennetaan.”

”Jos puhutaan hyvästä dekkarista niin täytyy mennä 1940-luvulle. Tulee mieleen Outsiderin Karma-sarja, jota ei löydy paljon mistään,  vaikka ainakin osista tehtiin uusintapainos jossain vaiheessa 1980-luvulla.”

”Laittaisin pukinkonttiin tänä jouluna uuden Henning Mankellin Rauhattoman miehen, joka päättää Wallander-sarjan… Jo aikaisemmin ilmestyneistä suosittelisin Jo Nesbön Lumiukkoa kaikille niille, jotka kestävät hyytävää jännitystä! … lisäksi suosittelen vielä Camilla Läckbergin dekkareita.”

”Löysin vahingossa amerikkalaisen Tony Hillermanin dekkarit. Ne on sijoitettu intiaanireservaatin alueelle, jossa navajoheimoon kuuluvat heimopoliisit ratkovat rikoksia hyvin mielenkiintoisesti. Niissä on paljon tietoa navajokulttuurista.”

”Pukinkonttiin kannattaa ujuttaa Arne Dahlin ja Håkan Nesserin teoksia kotimaisten tekijöiden lisäksi.”

”Mun vanhoja suosikkejani ovat P. D. James, Leena Lehtolainen, Patricia Cornwell, Agatha Christie… Uusimmat suosikit ovat Thomas Kanger, Alexandra Marinina, Leif GW Persson, Ann Cleeves ja Donna Leon.”

”Miksi keskitytte uusiin dekkareihin? Ajattomista löytyy jatkuvasti uudelleen luettavia. En missään nimessä väheksy uusia, suurkuluttajana päin vastoin toivon heitä paljon lisää. Esim. Sjöwall Wahlöö kestää lukemista sekä ruotsiksi että  suomeksi kuluneista vuosista huolimatta. Yksi monista mielenkiintoisista on Boris Akunin, jonka rikosromaanit ovat oivallisia kuvauksia tsaarin (nyky)Venäjästä. Paras dekkari on sellainen, jonka päähenkilö hurmaa niin, että kirjailijan nimi unohtuu.”

”Vinkki kontiin – Kononen ja veljekset Vaselin. Heille jotka lukevat omilla poluillaan.”

”Yksi herkullisimmista lukuelämyksistä ovat Markku Ropposen dekkarit.. Tekstien synnyttämille kielikuville nauraa tahtomattaan.”

Sitten pari kommenttia ja kysymystä, joita ei valitettavasti ehditty käsitellä lähetyksessä.

”Arvoisat naiset
En voi olla ihmettelemättä, että naiset ihannoivat noin vakavissaan jopa raakoja rikoksia! Eikö niistä saa lukea päivittäin lehdistä enemmän kuin on tarpeen. Oletan, että ette ole ainakaan äitejä, jos päivittäin pohditte mielessänne rikoksia. Minusta se on suorastaan sairasta. Nähtävästi olette kovapintaisia, miesmäisiä sinkkuja.”

Kuuntelija Genevestä oli kiinnostunut tietämään mitä  muuta kuin Paasilinnaa ja Hotakaista on käännetty espanjaksi.
FILIllä eli Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskuksella on käännöstietokanta, josta voi etsiä mille kielille ja mitä teoksia suomalaisesta kirjallisuudesta on käännetty. Dekkareista espanjaksi on käännetty vähän, Mika Waltarin kaksi komisario Palmua.  Vuonna 2008 ilmestyneessä Nueva negra -antologiassa on kolmen suomalaiskirjailijan, Pentti Kirstilän, Leena Lehtolaisen ja Pekka Salon, novelli. Filin osoite on http://www.finlit.fi/fili, ja sieltä löytyy linkki käännöstietokantaan.

”Olen kuullut että Jerry Cottonin kirjoittajina olis ollut mm. Mika Waltari ym. kuuluisia tekijöitä? Onko tietoa?”
Ruumiin kulttuuri -lehdessä on julkaistu vuosien varrella useita artikkeleita Jerry Cottonista (1/90,  3/91, 2/97, 4/99).  Minun Cotton-tietoni ovat olemattomat,  mutta RK:n päätoimittaja tietää kertoa varsin nimekkäästä tekijäjoukosta:  Seppo Tuiskusta Pentti Pesän, Juhana Hintsasen, Jouko Raivion, Juha Ruusuvuoren ja Simo Hämäläisen kautta Tapani Baggeen. Waltarin mahdollisista Cotton-kirjoituksista ei lehtemme päätoimittaja ole kuullut.

Mainokset

Kommentit»

1. Raija - 27. tammikuu, 2010

Radio Suomen dekkari-illat ovat mieluisia ohjelmia. Kuuntelen ne aina moneen kertaan, kiitos nykyisen mp3-tallennusmahdollisuuden.

Kiitos, Leena tässä blogissa olevasta kirja- ja kirjailijalistasta, siitä on paljon iloa.

Innokkaana dekkareiden lukijana kuulen aina silloin tällöin huomautuksia, miten pystyn lukemaan murhista ja väkivallasta ja eikö tämä maailma nyt muutenkin ole väkivaltaa täynnä jne.jne. Pahimmillaan dekkareita olen kuullut syytettävän väkivallan lietsomisesta ja esimerkin tarjoamisesta.

Mielestäni asia on aivan päinvastoin. Hyvä dekkari tai muu jännityskirja purkaa vihantunteita ja agressioita ja lukukokemuksen jälkeen mieli on tyyni ja rauhallinen. Ja hyvänen aika, pitäähän sitä osata erottaa fakta ja fiktio. Eihän sitä elokuviakaan todesta oteta.

Olen tutkinut itseäni, miksi tosiaan pidän niin kovasti dekkareista ja päätynyt siihen, että kaikista eniten minua viehättää niissä murhien ratkaisemiseen liittyvät asiat. Pidän toki ongelmanratkaisusta muutenkin, jopa sotkuisen narukerän purkaminen tuottaa mielihyvää.

2. Kirsi Luukkanen - 9. tammikuu, 2010

Kiitos Leena, Paula Arvas ja Nadja Nowak mielenkiintoisesta dekkari-illasta!

Pistin heti muutaman nimen lukemattomien kirjojen listalle ja luinkin joulun jälkeen Johan Theorinin Yömyrskyn, joka oli parhaimmillaan luettuna lumimyrskyn ja talvipakkasen keskellä mökkiolosuhteisessa. Jännitti mukavasti muttei onneksi pelottanut, vaikka ympäristö oli siihen omiaan.

En malta olla kommentoimatta edellä ollutta viestiä, jossa ihmetellään miten naiset voivat olla kiinnostuneita raaoissa rikoksista. Hmm. Aluksi täytyy sanoa, ettei huomannut, että naiset olisivat ihannoineet raakoja rikoksia vaan kehuivat hyvin kirjoitettuja rikosromaaneja. Lisäksi mietin naiset ja miehet eroavat rikosromaanien kuluttajina tai miksi äitiys tekisi lukijoista empaattisempia kuin vaikkapa isyys tai elämänkokemus tai nuoruuden ehdottomuus.

Rikosromaanit kuvaavat yhteiskuntaa monesta eri näkökulmasta. Välillä keskiössä on perhe, välillä alamaailma ja poliisityö. Toisiaan rikos on hyvinkin raaka, jota kuvaillaan tarkasti, toisinaan romaani avaa näkymän rikoksen syntyyn ja seurauksiin. Rikoskirjallisuus jäljittelee todellisuutta, mutta dekkarit ovat kuitenkin kaunokirjallisuutta, fiktiota, jonka perimmäinen tarkoitus on avartaa lukijoiden ajatusmaailmaa, auttaa meitä ymmärtämään ympäröivää yhä käsittämättömämpää maailmaa ja myös irtautumaan arjesta. Dekkareiden lukeminen ei tarkoita, että lukija ihannoisi raakuutta tai väkivaltaa.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: