jump to navigation

Matti Rönkä: Väärän maan vainaja 17. lokakuu, 2011

Posted by Leena Korsumäki in Dekkariarvioita.
Tags: , , ,
trackback

Ruumiin kulttuuri 3/2011 on juuri ilmestynyt. 92-sivuisessa lukupaketissa jälleen muhkea kokoelma kesällä ja alkusyksystä ilmestyneiden dekkareiden arvioita. Julkaisemme ohessa kaksi näytettä kolmosnumeron kirjakäräjistä.

Vikkelästi vaeltava ruumis

 

Matti Rönkä: Väärän maan vainaja
Gummerus 2011. 244 s.
kansi: Sanna-Reeta Meilahti

Sortavalan pojan ja Suomeen juurtuneen monialamiehen Viktor Kärpän tapaamme jo kuudennessa kirjassa. Hän lähtee auttelemaan kouluttamaansa Mattia, joka nyt tekee töitä uudelle isännälle Osipoville. Tarkoituksena on noutaa Roman Putro kotoaan tämän luo, mutta mies löytyy murhattuna. Kohta alkaa ruumiin kummallinen reissu kätköpaikasta toiseen ja Kärppä lähtee jäljittämään, kuka tätä kuljettelee.

Useampikin taho suoraan käskee häntä pitämään näppinsä erossa tapauksesta, mutta Kärppä ei varoituksia usko. Jutun selvittämiseen häntä vänkää myös vanha vakituinen yhteistyökumppani, ataripoliisi Teppo Korhonen.

Viktor Kärppä tekee perusbisneksenään rakennus- ja korjausurakoita. Firmat on ajan tapaan ketjutettu, tuotto menee monen mutkan kautta jonnekin Kanaalin saarelle. Yhtä mutkikas on niiden rahoituskuviokin, eikä hän yksityiskohdista haluakaan olla perillä.

Yrittäjä nappaa sutjakasti kiinni uusista liikeideoista. Rönkä kertoo kutkuttavasti, kuinka poikkeuksellisen luminen talvi innostaa Viktorin veljen Aleksein kehittämään lumenajobisneksen. Toinen huikea episodi tekee selkoa, mitä kaikkea tapahtuu Karjalassa, kun Viktor toimii sotahistorian harrastajien juoksuhautamatkan oppaana.

Rönkä asettaa päähenkilönsä ilmeisen realistisesti tippaleipäorganisaation sekaan. Siinä kiemurtavat Venäjän tiedustelupalvelu FSB, ammattirikollisten Pietarin yhteiskassa, sikäläiset turvayritykset, sotilastiedustelu GRU ja Suomessa suurlähetystön kulttuuriosaston miehet.

Pelin hengen mukaan kiitollisuudenvelka on suurin velka, eikä sitä jätetä perimättä. Viktor Kärppää sitoo neuvostoarmeijassa aikoinaan saatu erikoisupseerin koulutus. Vaikka hän välttelee näitä yhteyksiään, niihin on aika ajoin pakko turvautua.

Aitoa lämpöä karuun sankariin tuo perhe-elämä. Temperamenttisen vaimon Marjan kehittämä hoivakotibisnes vanhuksille on jo hyvässä vauhdissa. Tavallisen ihmisen arjessa heitä pitävät kiinni kasvattilapsi Erkki ja yhteinen tytär Anna.

Olipa sitten kuinka tappajan näköinen mies tahansa, Kärppä on loppujen lopuksi sympaattinen ja perin inhimillinen hahmo. Kirjailija kuvaa hienosti päähenkilönsä mielenliikkeet, muistot ja unet. Ruumiskammoinen mies tekee kuitenkin mitä miehen on tehtävä.

Matti Rönkä on ihmetellyt huumorin puuttumista rikoskirjoja kansoittavista miesjoukoista. Hänellä tätä pukuhuonehuumoria, puujalkojen kolistelua harrastaa joka käänteessä kirjojen vakipoliisi Korhonen. Itäsuomalainen säksätys kulkee ihan eri malliin kuin poskeilu Turun kapakoissa Jussi Vareksen seurassa.

Rönkä kirjoittaa taitavasti auki tämän hetken sosiaalista todellisuutta ja kovenevan Suomen kehityskulkuja. Harmaata taloutta ja muuta pinnan alaista puolimaailmaa ei häntä paremmin kukaan suomalainen kuvaa.

kirjoittaja: Heikki Ollikainen

Mainokset

Kommentit»

No comments yet — be the first.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: