jump to navigation

Matti Yrjänä Joensuu 1948-2011 6. joulukuu, 2011

Posted by Leena Korsumäki in Dekkariseurassa tapahtuu.
Tags:
trackback

Maanantai-illan uutinen Matti Yrjänä Joensuun kuolemasta on mykistänyt suomalaisen rikoskirjallisuuden lukijat ja tekijät.  Kolminkertainen Vuoden johtolanka -voittaja kuoli sairauskohtaukseen kotonaan Valkeakoskella sunnuntaina.

Minä kuuntelin Joensuuta – ensimmäisen ja ainoaksi jääneen kerran – yhdessä muun dekkaripäivien yleisön kanssa viime kesäkuussa Kouvolassa. Kirjailija piti Kouvola-talon salintäyden yleisön hiirenhiljaisena kertoessaan omasta urastaan ja pohtiessaan muun muassa mitä pahuus on.

Tuota esiintymistä kuunnellessa jäi mieleen tunne, että uusi romaani olisi tulossa nopeammalla tahdilla kuin se seitsemän vuotta, mikä oli Harjunpään ja pahan papin sekä Harjunpää ja rautahuoneen väillä.  Helsingin sanomien muistokirjoitus 6.12. vahvistikin, että Joensuu oli kirjoittamassa uutta romaania.

Oma viimeinen kokemukseni Joensuun teoksista on niin ikään viime kesältä. Automatka Ruotsin läpi sujui Harjunpää ja rakkauden lait -romaanin kuunnelmaversion parissa. Onnistunut dramatisointi osoittaa Joensuun tekstin ja kielen taipuneen moneen. Heikki Nousiainen tekee huiman roolin naisia huijaavana auervaarana, josta tulee myös tappaja.

Joensuun romaaneista vahvimmat muistot minulle ovat jääneet seuraavista: Harjunpää ja poliisin poika (1983), Harjunpää ja heimolaiset (1984) – edelleen lyömätön teos suomalaisesta rasismista ja ennakkoluuloista –  sekä Harjunpää ja rakkauden nälkä (1993). Tuoreimman teoksen Harjunpää ja rautahuone (2010) lohduttomuus jäi ahdistamaan, ja niin kovin olisi suonut, että sen jälkeen olisi tullut vielä useita kirjoja, toivottavasti vähän valoisampia kuin rautahuone. Mutta elämä ja kuolema sanelivat toisin. Harjunpää ja rautahuone jäi Matti Yrjänä Joensuun viimeiseksi romaaniksi.

Modernin suomalaisen rikosromaanin kehittäjä on poissa mutta hänen kirjansa ja vaikutuksensa suomalaiseen rikoskirjallisuuteen jäävät.

Advertisements

Kommentit»

1. Jonna Lehtinen - 10. joulukuu, 2011

Tämä Joensuun poismeno riipaisee.

Minulle Matti Yrjänä Joensuun kirjat ovat olleet suuri syy siihen, että olen dekkareiden lukijaksi ruvennut. Joensuun kirjojen syvällisyys ja moninäkökulmaisuus syvensivät aikoinaan ajatuksiani dekkareista: ne laittoivat ajattelemaan rikoskirjallisuuden mahdollisuuksia ja toisaalta sitä usein keinotekoista rajaa dekkarin ja muun romaanin välillä.

Miettimättä nyt kirjallisuustieteellisiä ansioita minuun lukijana vaikutuksen on tehnyt se, että vaikka kirjat ovat realistisuudessaan ahdistavia, niissä on vahva inhimillisyyden ote.

Kuten Leena edellä sanoo, kirjat jäävät elämään.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: