jump to navigation

C. J. Sansomin suomeksi ilmestynyt tuotanto 24. helmikuu, 2012

Posted by Kirsi Hietanen/Kirsinkirjanurkka in Dekkariarvioita.
Tags: , ,
trackback

Luostarin varjot (Dissolution, suom. Katariina Kaila) on brittiläisen Christopher John Sansomin kirjoittama historiallinen rikosromaani. Sansom on koulutukseltaan historioitsija ja lakimies, ja ennen vapaaksi kirjailijaksi heittäytymistään hän on toiminut asianajajana.

Vuonna 2003 englanniksi ilmestynyt Luostarin varjot on toinen Sansomilta suomennettu teos ja myös hänen esikoiskirjansa. Aiemmin on suomennettu Shardlake-sarjaan kuulumaton Talvi Madridissa -niminen romaani. Kustantaja on siis päättänyt aloittaa ainakin sarjan kääntämisen alusta, mikä on ilahduttavaa. Luostarin varjot aloittaa toistaiseksi viisiosaisen kyttyräselkäisestä asianajaja Matthew Shardlakesta kertovan sarjan.

Tapahtumat sijoittuvat Henrik VIII:n aikaiseen Englantiin, ja aloitusosassa Shardlake on yleisvikaari Cromwellin palveluksessa. Henrik on jo katkaissut välinsä katolisen kirkon kanssa ja katkaisuttanut Anne Boleyn kaulan, ja seuraavakin kuningatar, Jane Seymor, on kuollut. Cromwell on käynyt taistoon katolisia luostareita vastaan. Tarkoitus on saada luostarit lopettamaan toimintansa vapaaehtoisesti. Taivuttelu on kuitenkin hankalaa, ja nyt rannikolla sijaitsevan Scarnsean luostarissa on murhattu Cromwellin lähettämä valtuutettu katkaisemalla tämän pää. Cromwell lähettää Shardlaken selvittämään murhaa, josta ei saa tihkua tietoa luostarin ulkopuolelle, koska tilanne on poliittisesti hyvin arkaluontoinen.

Shardlake matkustaa luostariin palvelijansa Mark Poerin kanssa. Luostarissa eletään mukavissa oloissa. Munkit viettävät laiskahkoa ja leppoisaa elämää suljetussa yhteisössään. Shardlaken saapumisesta ei pidetä, sillä katoliset munkit eivät halua luopua asemastaan ja uskostaan. He joutuvat kuitenkin varomaan jokaista sanaansa, sillä reformaattoreiden käskyjen vastustamisesta edes puheissa seuraa helposti kuolemanrangaistus.

Murhan selvittely alkaa ripeästi, mutta johtolankoja ei juuri ole. Luostarissa uskotaan, että murhan on tehnyt ulkopuolinen tunkeilija, joko suolta tullut salakuljettaja tai kauhea saatananpalvoja, joka murhan lisäksi on häväissyt luostarin kirkon alttarin kukon verellä ja varastanut tärkeimmän pyhäinjäännöksen kirkosta. Shardlake taas on vakuuttunut, että murhaajan on täytynyt olla luostarin asukas. Kyseessä on siis suljetun paikan murha. Kun lisää ruumiita alkaa tulla ja vanhojakin rikoksia paljastuu, myös tuloksia alkaa tulla. Epäiltyjä motiiveineen ja alibeineen vain on liikaa, ja Shardlaken omat mieltymykset ja tunteet vaikuttavat tutkimusten tekemiseen.

Historialliset puitteet on kuvattu kirjassa ammattimaisella tarkkuudella ja kiinnostavasti, joten historiallisista romaaneista pitäville tämä on oivallista viihdettä. Kiusallisiin kömmähdyksiin ei törmää. Dekkariperinnettäkin kunnioitetaan, eikä ratkaisuja löydy liian helposti. Murhien motiiveiksi kelpaavat aina ne samat: raha, valta, rakkaus, kosto. Ihminen ei ole paljoakaan muuttunut sadoissa vuosissa, sen ainakin tästä kirjasta voi tulkita. Tekeillä on Otavan mukaan myös elokuva tästä kirjasta.

Toinen osa Shardlakesta kertovasta viisiosaisesta sarjasta on julkaistu suomeksi helmikuun alussa nimellä Musta tuli (Dark Fire, suom. Katariina Kaila). Jäin aloitusosasta kaipaamaan jotakin, kuten vaikkapa filosofista sanomaa. Sansom pohdiskelee Shardlaken hahmon kautta ihmisen ikiaikaisia heikkouksia. Valta tekee ihmisistä julmia petoja, ja uskontoa käytetään usein tekosyynä julmuuksiin. Köyhien asema on liian usein toivoton. Näiden ongelmien äärellä teräväpäinen Shardlakekin joutuu myöntämään kyvyttömyytensä. Muutamaa voi auttaa, mutta tuhannet ja taas tuhannet ovat avun ulottumattomissa.

Mustassa tulessa eletään vuoden 1540 ennätyksellistä hellekesää Lontoossa. Kuningas Henrik VIII on solminut avioliiton saksalaisen Anna Kleveläisen kanssa Thomas Cromwellin taivuttelemana. Avioliitto on kuitenkin osoittautunut katastrofiksi, sillä Anna on Henrikin silmissä ruma ja vastenmielinen. Poliittinen tilauskin avioliitolta murenee, ja Cromwell huomaa joutuneensa epäsuosioon. Henrik havittelee jo uutta vaimoa, teini-ikäistä Katariina Howardia, joka on Cromwellin pahimman vastustajan Norfolkin herttuan sukulainen. Pelätään myös, että uusi avioliitto ajaisi Englannin takaisin paavin huomaan. Silloin Cromwell kannattajineen olisi todellisissa vaikeuksissa.

Nämä poliittis-uskonnolliset kuviot ovat kuitenkin vain tarinan taustaa. Englannin historia on totisesti ollut monipolvinen ja verinen. Mustassa tulessakin hirttoköydet heiluvat tuulessa ja polttorovioiden musta savu leijuu kaupungin yllä.

Kirjan alussa Shardlakea pyydetään avuksi, kun hänen entisen tuttavansa veljentytärtä syytetään 12-vuotiaan serkkunsa murhasta. Rikas kauppias on ottanut veljensä orpotytön huostaansa, mutta kahdeksantoistavuotias Elizabeth on koko ajan käyttäytynyt omituisesti ja vihamielisesti perhettä kohtaan. Nyt Elizabethia syytetään siitä, että hän on työntänyt serkkunsa pihan tyhjään kaivoon. Oikeudessa Elizabeth kieltäytyy puhumasta sanaakaan, ja hänet määrätään kärsimään kidutusta kunnes suostuu puhumaan. Shardlake ja tytön toinen setäkään eivät saa häntä puhumaan mitään. Viime hetkellä Shardlake saa viestin, että tytön rangaistusta lykätään kahdella viikolla, jos Shardlake onnistuu Cromwellin hänelle antamassa tehtävässä.

Vastahakoisesti Shardlake lähtee Cromwellin puheille. Eräästä purettavaksi aiotusta luostarista on löytynyt tynnyrillinen kreikkalaista tulta, Bysantin salaista asetta, jonka on kuviteltu iäksi kadonneen. Myös salaperäisen aineen valmistusohje on löytynyt ja on nyt erään alkemistin hallussa. Kun Shardlake ja Cromwellin palvelija Barak lähtevät tapaamaan alkemistia ja tämän veljeä, jotka ovat myymässä keksintöään Cromwellille, he löytävät miehet raa’asti murhattuina. Mustan tulen resepti on kadonnut.

Cromwell on pulassa, sillä hän on luvannut esitellä uuden aseen kuninkaalle kahden viikon kuluttua. Se on hänelle ainoa keino päästä takaisin suosioon, mutta sitä Shardlake ei voi tietää. Aikaa on todella vähän, ja pelastettavana on Elizabethin henki ja paljastettavana petturi, joka on vuotanut mustan tulen salaisuuden Cromwellin vastustajille. Tehtäviä ei helpota, että miehet huomaavat pian olevansa hengenvaarassa itsekin. Ilman Barakin lihaksia juttujen ratkaisemisesta ei tulisi mitään.

Sansom on punonut tällä kertaa polveilevan ja monia jännittäviä käänteitä sisältävän juonen mestarillisesti. Tapahtumat kuljettavat Shardlakea ja Barakia ympäri keskiaikaista Lontoota, joka helteen kynsissä löyhkää inhottavalta. Ahtaat kadut, väentungokset, aatelisten upeat illalliset, komeat katedraalit ja vuoroin haiseva, vuoroin vilvoittava Thames on kuvattu elävästi. Osansa kuvailusta saa myös onnahdellen toimiva oikeuslaitos. Vankiloissakin parempi väki saa inhimillisen kohtelun, jos on varaa maksaa majoituksesta. Alhaalla tyrmässä hengissä selviäminen on lähinnä ihme. Siksi hirttorangaistukset ynnä muut pannaankin täytäntöön pikaisesti.  Syytetyllä ei ole oikeutta asianajajaan, jos hänen syyllisyytensä vaikuttaa etukäteen selvältä. Vankia ei pääse edes katsomaan, jos ei ole varaa maksaa vartijalle.

590-sivuisessa järkäleessä henkilöitä ja juonenkiemuroita on runsaasti ja ne saattaisivat pätkittäisemmällä lukemisella päästä karkuteille. Henkilöluetteloa kirjassa ei ole, mutta etukannen sisällä on Lontoon kartta, joka auttaa suunnistuksessa. Hieman pistivät silmään luvattoman monet painovirheet ja muutama muu huolimattomuus. Loppuun kirjailija on lisännyt hieman faktoja tarinan taustaksi ja kertoo myös, miten on idean kirjaansa saanut. Fakta ja fiktio on punottu hienosti yhteen. Muistelen lukeneeni mustasta eli kreikkalaisesta tulesta ainakin Mika Waltarin historiallisista romaaneista. On kiehtovaa ajatella, että Euroopassa ei todellakaan tunnettu maaöljyä vielä 1500-luvulla.

Shardlaken tutkimukset jatkuvat siten, että seuraavissa osissa Sovereign ja Revelation Shardlake on siirtynyt arkkipiispa Thomas Cranmerin palvelukseen ja viidennessä Hearthstone-kirjassa mies tutkii kuningatar Katariina Parrin laskuun.

Talvi Madridissa (Winter in Madrid, suom. Seppo Raudaskoski) on todella hyvä trillerimäinen lukuromaani, jossa on sekä huikeita juonenkäänteitä että romantiikkaa. Teos ei kuulu edellä esiteltyyn Shardlake-sarjaan.

Kirjan nykyhetki sijoittuu toisen maailmansodan alkuvaiheisiin. Englanti on kokenut karvaan tappion Dunkerquessa, Hitler on vallannut Ranskan ja jakanut Puolan Stalinin kanssa. Englantia pommitetaan rankasti. Päähenkilö, yliopiston ranskan ja espanjan kielten opettaja Harry Brett on vammautunut lievästi Dunkerquessa ja on toipumislomalla Lontoossa, kun tiedustelupalvelu ottaa häneen yhteyttä. Harry palkataan operaatioon, jossa on tarkoitus selvittää, miten hänen entinen koulutoverinsa Sandy Forsyth on sotkeutunut Espanjan valtion kultakaivoshankkeeseen. Harry on vastahakoinen. Hän on käynyt Espanjassa aiemmin kahdesti. Ensimmäisellä kerralla hän oli koulutoverinsa Bernie Piperin mukana tutustumassa espanjalaisiin sosialisteihin kesällä 1931. Toisella kerralla hän yritti selvittää, mitä Bernien ruumiille oli tapahtunut Espanjan sisällissodan tuoksinassa. Bernie ja Sandy olivat olleet jo kouluaikana vihollisia, ja ainoa yhdistävä tekijä heidän välillään oli ollut perikunnollinen Harry. Bernie oli järkyttänyt Rookwoodin yksityiskoulussa avoimella vasemmistolaisuudellaan, Sandy taas pikkurötöstelyllään.

Harry siis värvätään tiedustelupalveluun ja hänet lähetetään Madridiin suurlähetystön kielenkääntäjän peiteroolissa. Sisällissodan runtelema Madrid on Harrylle järkytys. Entisen ystäväperheen kodin raunioilla saalistaa villikoiralauma. Kadut ovat täynnä surkeita kerjäläisiä. Seassa partioivat ylimieliset ja mielivaltaiset civilit, valtion poliisit, jotka rankaisevat pienimmistäkin ”rikoksista”. Fasistinen falangistipuolue pitää valtaa Francon johdolla. Pian Harry saa yllätyksekseen selville, että Bernien entinen rakastettu Barbara Clare, Punaisen Ristin työntekijä, on nykyään Sandy Forsythin rakastajatar. Samaan aikaan Barbara saa hätkähdyttävän uutisen. Bernie ei ehkä olekaan kuollut, vaan häntä pidetään salaisella pakkotyöleirillä maaseudulla. Lukija saa samaan aikaan seurata tapahtumia niin Harryn, Barbaran kuin Bernienkin näkökulmista. Alkaa hermoja raastava juonittelu Bernien vapauttamiseksi kammottavalta vankileiriltä. Panokset ovat kovat, jopa Espanjan liittyminen sotaan Hitlerin puolella.

Sansom ei sorru mihinkään lapsellisiin ylilyönteihin, eikä mikään tunnu onnistuvan liian helposti, ainakaan syyttä. Juonikuvio on monimutkainen ja nautittavan monikerroksinen. Lisämausteensa tarinaan tuovat huolellisesti sirotellut takaumajaksot, jotka pala kerrallaan paljastavat menneisyydestä olennaisia tiedonmurusia. Espanjan sisällissota on kauheudessaan kiehtova aihe (kirjan lopussa on kirjailijan antamia lukuvinkkejä lisätietoa kaipaaville), samoin sitä seurannut Francon aika. Englannin politiikka ja toimet maailmansodan aikana eivät saa Sansomilta juurikaan kiitosta. Kirjassa kuvattu suurlähetystön henkilökunta on pääosin ollut oikeastikin olemassa, mikä lisää tarinan uskottavuutta ja mielenkiintoisuutta.

Pidin myös kirjan yleissävystä, joka on tumma ja surumielinen, kenties hieman masentavakin. Harry on totinen jo perusluonteeltaan, eikä Dunkerquen katastrofi ole häntä ainakaan piristänyt. Sota luo pimeän tunnelman koko Euroopan ylle. Lontoo ja Englanti kärvistelevät pommitusten ja pimennysten alla. Ihmisiä on muuttanut asumaan metrotunneleihin pakoon pommeja. Espanjassa ristiriitaisuudet kärjistyvät entisestään. Valtaapitävät elävät yltäkylläisinä ja kopeina, kun tavallinen kansa taistelee roskiksien sisällöstä. Parina vuonna kuivuus on vienyt sadon, nyt talvesta näyttää tulevan ennätyskylmä. Fasismin voitto näyttää väistämättömältä, ja Madridissa saksalaiset käyskentelevät kuin kotonaan. Hitlerin ja Stalinin liittoutuminen on ollut kuin isku vasten kasvoja kaikille, jotka ovat toivoneet Hitlerin häviötä.

***

Tervehdys kaikille Suomen dekkariseuran blogin lukijoille! Olen yksi blogiin värvätyistä uusista kirjoittajista. Edellä esittelemäni kolme C. J. Sansomin teosta olen vähän laajemmin esitellyt omassa kirjablogissani Kirsin kirjanurkassa. Kirjoittelen tänne Dekkariseuran blogiin esittelyjä lukemistani dekkareista, niin uutuuksista kuin vanhemmistakin. Haluan korostaa, että edustan vain omaa, subjektiivista keski-ikäisen naislukijan näkökulmaa ja mielipidettä, en mitään virallista Dekkariseuran näkemystä. Kirjoittelen omaan blogiini omaksi ilokseni, ja samalla periaatteella kirjoitan myös tänne. Kommentit ja eriävät mielipiteet ovat tervetulleita! Suunnitelmissa olisi aloittaa jossakin vaiheessa myös virtuaalista dekkarilukupiiriä täällä blogissa. Jos olet kiinnostunut, jätä kommentti.

Advertisements

Kommentit»

1. Lukutoukka - 25. helmikuu, 2012

Hei Kirsi, mukava törmätä sinuun täälläkin!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: