jump to navigation

Raid ja mustempi lammas näytelmänä Salossa 26. helmikuu, 2012

Posted by Kirsi Hietanen/Kirsinkirjanurkka in Dekkaritapahtumia Suomessa.
Tags: , , ,
trackback

Uusien Dekkariseuran blogikirjoittajien kanssa pähkäilimme, että täällä olisi mukava kertoa muistakin kuin pääkaupunkiseudun dekkariuutisista. Sanoista tekoihin siis. Salonseutulaisena kirjoittajana minulla on ilo kertoa paikallisesta dekkariuutisesta. Salolaisessa teatteri Provinssissa nimittäin pyörii parhaillaan Harri Nykäsen käsikirjoittaman ja Jarmo Hämerannan ohjaaman Raid ja mustempi lammas -näytelmän kantaesitys. Ensi-ilta oli runsas viikko sitten, mutta itse kävin esityksen katsomassa eilen, 25.2. Teatteri Provinssi on noin kymmenvuotias yksityinen, lähinnä harrastajavoimin toimiva teatteri. Sen perustaja Seppo Suominen hankki runsas vuosi sitten teatteria varten tilat entisestä Saloran tehdashallista, jonne on rakennettu paikallisen mittapuun mukaan upeat tilat. Teatteria kannattaa nyt tulla katsomaan kauempaakin. Provinssin tilaratkaisu kertoo myös jotakin Salon yleisemmästä kehityksestä, valitettavasti. Saloran jälkeen tiloissa nimittäin toimi vuosikymmeniä Nokia, mutta sitten tilat tyhjenivät. Mutta nyt tilalle on tullut kulttuuritoimintaa teollisuuden sijaan. Toisaalta siis hyvä, toisaalta huono asia.

Harri Nykäsen kirjoittama Raid ja mustempi lammas ilmestyi vuonna 2000 ja on Nykäsen tyyliin melko tiivis, vain vähän yli kaksisataasivuinen. Raid toimii autonkuljettajana kummisedälleen Nygrenille, joka vatsasyöpään sairastuttuaan haluaa vielä tasata tilejään ja saada siihen kevyempään vaakakuppiin hieman painoa ennen kuolemaa. Väkivallan sävyttämä matka vie kohti pohjoista ja lopullista tilintekoa. Myös poliisi kiinnostuu Raidin ja Nygrenin matkanteosta. Jansson alaisineen on työnantajan määräämällä kuntoutusjaksolla, kun tieto kaksikon liikkeistä tulee.

Miten tuoda tällainen tien päälle sijoittuva ja episodimainen tarina näyttämölle?

Provinssissa tämä ongelma on ratkaistu onnistuneesti. Näyttämön toisessa reunassa on musta mersunraato, jossa voi välillä istuskella. Myös videoskriinejä hyödynnetään. Niitä on takaseinällä parikin, ja niihin heijastetaan milloin valokuvia, milloin lähikuvaa näyttelijöistä. Toimii paikoin tehokkaasti. Nopeat rekvisiittavaihdokset sujuvat myös, ja musiikin avulla vaihdetaan tunnelmasta toiseen. Mutta ongelmiakin on. Ensimmäiseen näytökseen on kaksikon matkantekokohtausten väliin sijoitettu näkymiä poliisien kuntoutuksesta. Kuntoutuskeskus Vetreä veteraani ja sinne sijoittuvat kohtaukset edustavat näytelmän huumoria. Poliisien kanssa samaa kunto-ohjelmaa toteuttaa joukko erittäin huonokuntoisia vanhuksia, ja ohjaajina toimii yksi kaunis nuori nainen ja kaksi homppelipoikaa. Lisäksi taustalla jumputtavat 70- ja 80-luvun mauttomimmat iskelmät. Kontrasti loppua kohti yhä surullisemmaksi kääntyvään päätarinaan on melkoinen. Onneksi tiiviimmässä toisessa näytöksessä homopojat eivät enää koikkelehdi lavalla.

Toinen ongelma on ollut näytelmän roolitus. Raid on suomalaisille yhtä kuin Kai Lehtinen, minkäs sille voi. Onhan Lehtinen esittänyt Raidia niin 12-osaisessa tv-sarjassa kuin kokoillan elokuvassakin. Lehtinen myös sopii vähäpuheiseksi ja karheaksi roistoksi vallan mainiosti. Salossa kuitenkin päädyttiin toiseen ratkaisuun. Raidia esittää Kai Lehtisen poika Aape Lehtinen. Mietin ratkaisun onnistuneisuutta jo ennen näytelmän näkemistä ja pidän sitä kyseenalaisena sen nähtyänikin. Ennen kaikkea ratkaisu on epäreilu nuorta Aape Lehtistä kohtaan! Miten voi täyttää isänsä saappaat? Sitähän yleisö kuitenkin odottaa ja näytelmää katsoessaan puntaroi. Aape Lehtinen on miellyttävän oloinen nuorukainen, ja tarvittavaa parransänkeä ja rosvomaisuutta löytyy kyllä. Kauniskasvoiselta nuorukaiselta kuitenkin vielä puuttuu se jokin, karisma, jota kokeneempi ja varttuneempi näyttelijä, kuten Kai Lehtinen, säteilee ympärilleen. Äänikin on kuin isän, mutta ei kuitenkaan ihan. Lisäksi Raidin tehtävänä on lähinnä seistä jököttää vieressä, kun Nygren toimii. Vähäiset repliikkinsä Lehtinen laukoo vaadittavalla lakonisuudella, mutta jonkinlainen maneeri on korostaa jokaista pääpainollista tavua pienellä päänliikkeellä.

Pääosaan Nygreniksi on Saloon saatu pitkän linjan ammattilainen Ossi Ahlapuro, jonka varassa näytelmä pitkälti on. Ahlapuro tekee Nygrenin roolin upeasti. Jo tämän takia kannattaa teatteriin lähteä. Muut osat onkin sitten miehitetty paikallisin voimin. Tuttujen ihmisten näkeminen näyttämöllä on aina mukavaa. On hauska vertailla, miten aiemmista näytelmistä tutut ihmiset onnistuvat roolisuorituksissaan tällä kertaa. Oma suosikkini oli Ola Leinosen esittämä sliipattu, elvismäinen huijarimaallikkosaarnaaja Koistinen. Oiva Lohtanderia huomattavasti hoikempi Arto Nieminen on ihan kohtalainen komisario Jansson, eikä Joonas Suomisessa Hoponakaan ole valittamista. Nämä miehet kuuluvat Provinssin luottonäyttelijöihin ja ovat enemmän kuin harrastajia alallaan.

Paikallisissa teattereissa on muuallakin Suomessa esitetty dekkareihin perustuvia näytelmiä. Mieleen tulee ensimmäiseksi Tampereella pyörinyt Seppo Jokisen komisario Koskisesta kertova näytelmä, jota olin itsekin pari vuotta sitten katsomassa. Mielestäni toteutus oli kaikin puolin onnistunut. Väliin minulta on valitettavasti jäänyt ainakin Reijo Mäen kirjaan perustuva kesäteatterinäytelmä, jota esitettiin Naantalissa. Onko muilla kokemuksia teatteridekkareista?

Advertisements

Kommentit»

1. Jonna - 27. helmikuu, 2012

Kiitos, Kirsi, arviosta ja vinkistä!
En malta tässä kohdin olla vinkkaamatta Dekkariseuran kevätretkestä, joka suuntautuu Tampereen teatteriin Murhaloukkua katsomaan.
Retken ajankohta on la 21.4., ja näytös alkaa klo 13.00.
Vielä ehtii ilmoittautua mukaan, kunhan toimii nopeasti! Lisätietoja löytyy täältä blogistakin: https://dekkariseura.wordpress.com/2012/01/31/teatteriin-tampereelle-ehtii-viela-ilmoittaudu/

MInäkin kävin katsomassa dekkariseuralaisten kanssa Kirsin mainitseman komisario Koskisesta kertoneen näytelmän, joka oli mainio!

Ehkäpä ainakin jonkinlaisia dekkarivaikutteita on myös juuri ensi-illassa olleessa Ryhmäteatterin Huolimattomissa, joka perustuu Kari Hotakaisen samannimiseen kirjaan. Tästä on tulossa luultavammin seuraavaan Ruumiin kulttuuriin pieni juttukin.

2. Markku Keisala - 26. helmikuu, 2012

Hieno homma Kirsi, tästä se lähtee.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: