jump to navigation

Sarjamurhaajia Exmoorissa 14. maaliskuu, 2012

Posted by Kirsi Hietanen/Kirsinkirjanurkka in Dekkariarvioita.
Tags:
trackback

Esikoiskirjansa Hautanummi jälkisanoissa brittiläinen Belinda Bauer kertoo, että alkuaan hänen ei ollut lainkaan tarkoitus kirjoittaa jännityskirjaa. Ideana oli vain kirja pojasta ja tämän isoäidistä. Sitten kirjailija oli saanut jostain ajatuksen kirjoittaa pedofiliasta ja sen tuhoista vaikutuksista uhrin läheisiin sukupolvienkin taakse. Nämä ainekset ovat päätyneet kirjaan, joka paikoin hyytää veren.

Päähenkilö on 12-vuotias Steven, joka asuu äitinsä, pikkuveljensä ja mumminsa kanssa pikkukaupungissa Exmoorin nummen liepeillä. Kahdeksantoista vuotta aikaisemmin pedofiili sarjamurhaaja Arnold Avery oli siepannut Stevenin 11-vuotiaan enon Billyn. Avery jäi myöhemmin kiinni, mutta kaikkia hänen nummelle hautaamiaan lasten ruumiita ei koskaan löydetty. Stevenin mummi seisoo edelleen ikkunassa odottamassa poikaansa kotiin. Katoamisen aikaan Lettie, Stevenin äiti, oli 14-vuotias. Äiti oli aina rakastanut enemmän Billyä, ja nyt Lettie unohtui kokonaan. Hän sai selvitä omillaan. Lettie sai Stevenin hyvin nuorena, eikä ole antanut sitä koskaan anteeksi pojalleen. Nuorempaa poika Daveyta on paljon helpompi rakastaa. Lettien poikaystävät vaihtuvat tiheään, ja muutenkin tunnelma talossa on kireä. Kukaan ei tunnu pitävän Stevenistä, joka haluaisi vain normaalin perheen.

Ollessaan kymmenvuotias Steven on päättänyt löytää Billy-enon ruumiin, jotta mummi alkaisi pitää hänestä. Siitä pitäen hän on käyttänyt kaiken vapaa-aikansa kaivamiseen. Lopulta hän tajuaa tehtävänsä mahdottomuuden ja päättää kääntyä sen henkilön puoleen, joka tietää: Averyn. Steven on taitava kirjoittamaan kirjeitä, ainakin opettajan mielestä. Poika päättää käyttää taitoa hyväkseen, mutta ei osaa aavistaa, kuinka vaaralliseen peliin lähtee.

Näkökulma kääntyy aina välillä Arnold Averyyn, joka on istunut pitkään vankilassa. Bauer kuvaa hirvittävällä tarkkuudella kieroutuneen pervertikon ajatusmaailmaa ja mielitekoja. Lasten hautojen ajatteleminenkin saa hänet seksuaalisen kiihkon valtaan. Steven on kuvattu myös taitavasti. Poikaa käy todella välillä sääliksi, kun äiti ja mummi purkavat häneen kiukkuaan ja koulussa kovikset kiusaavat armottomasti.

Lukija alkaa hyvin nopeasti aavistaa, että Averyn ja Stevenin tiet vielä risteävät. Piinaavaa on seurata tapahtumien vääjäämätöntä kulkua kohti ratkaisua. Keskenkään ei voi kirjaa jättää, sillä lukijan on saatava tietää ratkaisu.

Tuoreeltaan suomennetussa Bauerin toisessa romaanissa Tappajan katse on lähes yhtä intensiivinen tunnelma, vaikka kyseessä on tällä kertaa toisenlainen rikossarja. Tapahtumapaikka on sama kuin Hautanummessa, eli Shipcottin pikkukaupunki tai oikeammin kylä Exmoorin nummen laidalla. Lukija kohtaa joitakin aiemmasta tarinasta tuttuja henkilöitä, kuten nyt 16-vuotiaan Steven Lambin, mutta mistään jatko-osasta ei ole kyse. Bauer pitää edellisen kirjan tapahtumat visusti piilossa, joten sen puoleen voi kirjat lukea kummassa järjestyksessä hyvänsä.

Hautanummen tapahtumista on siis kulunut neljä vuotta. Niiden jälkeen kylään on asettunut paikallispoliisin tehtäviin nuori Jonas Holly. Hänen urheilullinen lastentarhanopettajavaimonsa Lucy on sairastunut nopeasti etenevään MS-tautiin, ja Jonas on luopunut urahaaveistaan. Pariskunta on asettunut Jonaksen kotitaloon, joka on jäänyt tyhjilleen hänen vanhempiensa kuoltua auto-onnettomuudessa joitakin vuosia aiemmin. Jonas siis tuntee alueensa asukkaat kuin omat taskunsa.

Syrjäisen seudun rauha järkkyy, kun neliraajahalvaantunut invalidirouva murhataan omaan vuoteeseensa. Paikalle hälytetään rikoskomisario Marvel ryhmineen selvittämään rikosta. Marvel kuvataan kirjassa oikeaksi öykkäriesimiehen perikuvaksi, joka nöyryyttää kaikkia tielleen sattuvia, kuten Jonasta. Aluksi Marvel suhtautuu yliolkaisesti koko murhaan, mutta kun pian sattuu seuraava kuolemantapaus, joka ilmiselvästi on murha, muuttuu ääni kellossa. Joku eliminoi sairaita, toisten taakkana olevia heikkoja ihmisiä. Lukijan niskakarvat pöyhistyvät, sillä on selvää, että myös Jonasin vaimo Lucy täyttää uhrin vaatimukset paremmin kuin hyvin. Lukujen nimet kertovat, että aika käy yhä vähemmäksi.

Tilanne kylässä vaikuttaa yhä vain sekasortoisemmalta. Jonas yrittää epätoivoisesti hoitaa hommansa, kuten nimettömien kirjeitten kirjoittaja häntä kehottaa. Hän kokee olevansa suojelija, joka ei selviydy tehtävästään. Marvel on aivan yhtä avuton, samoin lukija.

Marvel tunsi olevansa täydellisesti eristyksissä ja eksyksissä. Joko hän kökötti hienonnimisessä hevoskuljetusvaunussa tai hän tuijotti televisiosta lumisadetta tallissa. Hänelle kerrottiin kaikki ja ei mitään. Jokainen tunsi toisensa mutta tappajaa ei tuntenut kukaan. Todisteet olivat paikallaan yhtenä päivänä ja kadonneet seuraavana. Epäillyt putosivat syliin kuin kypsä omena ja lipesivät sitten läpi käsien. Matkapuhelinyhteydet muodostuivat ja katkesivat silmänräpäyksessä, ja pirullinen kylmyys, sade ja lumi tekivät pakenevasta harhamaailmasta entistä tavoittamattomamman.

Kuka voi pienessä lumen eristämässä kylässä olla raaka murhaaja? Jonas pohtii, mitä näkyy tappajan silmistä. Tunnistaako hänet, jos häntä katsoo silmiin? Liikuntarajoitteisen Lucyn hän varustaa leipäveitsellä, mutta ovet hän jättää tapansa mukaan lukitsematta. Lucy kuluttaa päivänsä katselemalla kauhuelokuvia tyyny turvanaan.

Bauer kiihdyttää tarinan kierroksia kunnolla ennen karmaisevaa loppuratkaisua. Murhaajan motiivit löytyvät tälläkin kertaa kaukaa menneisyydestä. Mukana on aineksia niin suljetun paikan arvoitusdekkarista kuin psykoligisesta trilleristäkin, ja kauhuefektejäkin voi seasta poimia.  Muutama yksityiskohta jäi kuitenkin kaiken selvittyä kaivelemaan mieltäni, mutta jätettäköön ne nyt tässä salaisuuksiksi. Lisäksi bongasin tästäkin romaanista lipsahduksen, joka kohotutti kulmia. Loppuhuipennuksen ollessa käsillä tuiskuaa tiheästi lunta. Pellon yli kotia kohti kiiruhtava Jonas kuitenkin saa valoa taivaalla hohtavasta kuunsirpistä ja tähdistä… Näitä siis sattuu ihan suurenkin maailman kirjailijoille. Käännökseenkin on lipsunut pikkulapsuksia, sillä esimerkiksi visailuohjelman nimi on suomeksi Haluatko miljonääriksi eikä Kuka haluaa miljonääriksi ja stetson kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Pilkunviilaajan korvaan niin pahasti särähtää…

 

Belinda Bauer: Hautanummi (Blacklands)

Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom. Karisto 2011 (alk. ilm. 2010) 355 s.

 

Belinda Bauer: Tappajan katse (Darkside)

Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom. Karisto 2012. 467 s.

Advertisements

Kommentit»

1. Jonna Lehtinen - 19. huhtikuu, 2012

Pakko oli tulla vielä kommentoimaan. Sain juuri Hautanummen luettua. Suurkiitos kirjavinkistä, Hautanummi oli nimittäin yksi parhaimmista dekkareista, jonka olen pitkään aikaan lukenut!

Laitoin heti Tappajan katseen etsintään. En malttaisi odottaa, että pääsen sen kimppuun.

2. Tuulevi - 18. maaliskuu, 2012

Minäkin pidin suuresti Hautanummesta: http://tuulevi.wordpress.com/2011/06/10/kasvutarina-enon-murhan-varjossa/
Tappajan katse on vielä lukematta.

3. Jonna - 14. maaliskuu, 2012

Kiitos arvioista minunkin puolestani, Kirsi! Minulta oli tämä mennyt nämä kirjat ihan kokonaan ohi, vaikka molemmat vaikuttavat juuri sellaisilta, joista voisin pitää – erityisesti tuo ensin mainitsemasi eli Hautanummi.

Täytyy heti laittaa nämä lukulistalle.

4. Leena Korsumäki - 14. maaliskuu, 2012

Bauerin Hautanummi tarttui jokunen aika sitten kirjakaupan löytölaarista mukaan, mutta lukemaan en ole vielä ehtinyt.

Se kiinnosti jo ennen tätä arviotakin, koska se voitti aikoinaan kultatikarin parhaana brittidekkarina. On tosi hienoa, että se on saatavilla suomeksi (kiitos, Karisto).

Luin nimittäin vähän aikaa sitten englanniksi toisen kultatikarivoittajan Matthew Brodrickin A whispered name. Tosi hieno kirja (yritän saada aikaiseksi postauksen siitä tänne), mutta mietin myös miten paljon kielellisiä ja tunnelmallisia hienouksia jäi ymmärtämättä. Ensimmäisen maailmansodan terminologiasta puhumattakaan.

Toivonkin, että kustantajat jatkossakin seuraavat brittien ja amerikkalaisten dekkaripalkintoja ja suomentavat voittajia.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: