jump to navigation

Ann Cleevesin Shetlanti-sarja 2. syyskuu, 2012

Posted by Kirsi Hietanen/Kirsinkirjanurkka in Dekkariarvioita.
Tags:
trackback

”Tämä oli Shetlanti, jossa ei voi edes pieraista joka ikisen asukkaan kuulematta.”

 

Brittidekkaristi Ann Cleeves on kirjoittanut viitisentoista dekkaria, joista on suomennettu viisi, neliosainen Shetlanti-sarja sekä kolmas osa VERA – Kuolonkukkia Vera Stanhope -sarjasta. Luin ensin tämän viimeksi mainitun, pidin siitä ja päätin lukea myös Shetlanti-sarjan kokonaan.

Shetlanti vaikutti etukäteen kiinnostavalta ja eksoottiselta dekkarinäyttämöltä, enkä pettynytkään. Etukäteistietoni saarista olivat kyllä laihat, mutta onneksi netistä löytyy tietoa ja kuvia pahimpaan tiedonjanoon, jonka kirja herätti. Pohjanmerellä sijaitseva karu mutta kaunis saariryhmä kuuluu hallinnollisesti Skotlantiin, mutta on melko eristynyt välimatkojen ja sääolojenkin takia. Nykyajan mukavuudet hankitaan saarille pääasiassa postimyynnin tai nykyään nettikauppojen kautta. Saaret kuuluivat aikoinaan Tanskalle, ja viikinkiperimää vaalitaan edelleen, vaikka skandinaavinen nornin kieli on kadonnut jo 1700-luvulla. Kannattaa kurkkailla saarten sivuja, sillä ne jos mitkä nostattavat matkakuumeen!

Dekkarin tapahtumaympäristöksi suljettu ja eristetty, tiivis yhteisö on mitä mainioin. Shetlanti-sarjan aloitusosan Musta kuin yö tapahtumapaikka, kuvitteellinen Ravenswickin kylä sijaitsee melko lähellä pääkaupunkia Lerwickiä. Tapahtumat alkavat, kun pienen omapäisen Cassie-tytön yksinhuoltajaäiti Fran Hunter löytää pellolta 16-vuotiaan Catherine Rossin ruumiin. Kaunis ja itsetietoinen Catherine on hiljattain muuttanut saarille isänsä kanssa. Perheen äiti on kuollut, eikä isä ole vieläkään toipunut masennuksestaan. Catherine on saanut mennä ja tulla vapaasti mielensä mukaan, päinvastoin kuin hänen paras ystävättärensä Sally Henry, jota luokanopettajaäiti pitää rautaisessa kurissa. Uudenvuodenyönä tytöt ovat kuitenkin karanneet juhliin ja kotimatkalla poikenneet naapurissa asustavan omituisen vanhan miehen Magnus Taitin luona. Catherinelle ei ole kerrottu, että hänen kotitalossaan aikaisemmin asuneen perheen 11-vuotias Catriona-tytär katosi kahdeksan vuotta aikaisemmin ja että Magnusta pidetään syyllisenä. Todisteiden puutteessa miestä ei kuitenkaan ole tuomittu, vaan hän saa jatkaa omintakeista elelyään. Catherinen kuolemaa pidetään itsestään selvästi Magnuksen tekosena. Vain komisario Jimmy Perez on epäilevällä kannalla alusta asti.

Jimmy Perez on paluumuuttajia. Hän on kotoisin Fair Islelta mutta on työnsä takia asettunut pääsaarelle. Takaisin Shetlantiin hänet on ajanut kariutunut avioliitto. Nyt vanhemmat toivovat, että mies asettuisi omalle kotisaarelleen ja jatkaisi isänsä jäljissä postiveneen miehistössä. Olisi hyvä, jos suvulle saataisiin jatkajakin. Jimmy on toistaiseksi viimeinen Perez. Suvun oman legendan mukaan espanjalainen esi-isä on muinoin pelastunut saarelle haaksirikosta. Se selittää erikoisen sukunimen ja eksoottisen ulkomuodonkin. Perez ei kuitenkaan selvittele murhaa alaisineen omin voimin, vaan Skotlannista lähetetään oitis vahvistuksia, ja johdon ottaa käsiinsä tarmokas skotlantilaiskomisario.

Kovin perusteellisesti tässä avausosassa ei vielä ehditä Jimmyyn tutustua, joten on mukava tietää, että hänen tarinansa jatkuu. Murhajuoni on keskeisemmällä sijalla, ja se onkin varsin taitavasti punottu. Näkökulmia vaihtelemalla tarinaa valotetaan monelta puolelta. Lukija pääsee kurkistamaan myös Magnus Taitin hämmentyneeseen mieleen. Onko Magnusilla jotakin tekemistä pikkutytön katoamisen kanssa? Entä onko hän kuristanut Catherinen oman talonsa edustalla? Vähitellen sekä lukijalle että poliisille alkaa paljastua, että kyseessä on monimutkaisempi kuvio. Tunnelma tiivistyy ja huipentuu saarten vuotuiseen tulifestivaaliin Up Helly Aahan. Pikkuisen petyin loppuratkaisuun, mutta kokonaisuus oli kyllä reilusti positiivinen.

Shetlanti-kvartetin toinen osa Valoisat illat on sarjan muiden osien tapaan täysin itsenäinen dekkari, joten sen voi huoleti lukea, vaikka aloitusosa Musta kuin yö olisikin jäänyt väliin tai vaikka ei koko sarja kiinnostaisikaan. Edellisessä kirjassa komisario Perez tutustui entisen hyvän ystävänsä ex-vaimoon Fran Hunteriin, joka yrittää päästä alkuun taidemaalarina. Valoisat illat alkaakin Franin ja saarella asuvan maailmankuulun Bella Sinclairin yhteisnäyttelyn avajaisilla. Juhlat ovat Bellan veljenpojan, kuuluisan muusikon esiintymisestä huolimatta vaisut. Tunnelmaa laskee vielä outo tapaus. Muukalainen purskahtaa dramaattisesti itkuun katsellessaan yhtä maalauksista. Perez ehtii vähän jutella miehen kanssa. Vaikuttaa siltä, että mies on menettänyt muistinsa. Ennen kuin hänen henkilöytensä saadaan selville, mies katoaa.

Valitettavasti mies löytyy seuraavana aamuna läheisestä kalastustarvikevajasta hirtettynä. Perez saa avukseen Invernessistä rikoskomisario Taylorin joukkoineen. Apua tarvitaankin, sillä piakkoin sattuu toinen kuolemantapaus, eikä ensimmäisen uhrin henkilöyttä ole kovin helppo selvittää. Joku pikkuruisen Biddistan kylän asukkaista on murhaaja, mutta kuka. Kylän pappilassa asustaa Bella Sinclair, ja hänen galleriansa ravintolaa pitää lapsuudenystävän poika. Ystävä itse pitää kylän pikkuruista kauppaa. Lisäksi kylässä asustaa vielä maanviljelijä Kenny Thomson Edith-vaimonsa kanssa sekä hiljattain mantereelta tullut kuuluisahko kirjailija. Joukko on siis varsin pieni, ja lähes kaikki ovat olleet tuttuja keskenään koko ikänsä.

Cleeves rakentaa tarinan huolella. Ympäristönkuvaus on jälleen nautittavaa, ja pidän myös kirjailijan tavasta kuvata dekkarin henkilöitä. Tärkeimmät heistä tulevat tutuiksi ja heidän tarinansa ovat kiinnostavia. Kuitenkin Cleeveskin paikoin sortuu kuvailemaan tarinan kannalta turhanaikaisten henkilöiden taustoja yksityiskohtaisesti. Jos kyseessä on vain henkilö, joka lopulta alkaa kaivata toisaalla murhattua ihmistä, ei kaipaajan koko historiaa tarvitsisi käydä läpi.

Cleeves hyödyntää miljöötä loistavasti. Pääsaaren luoteisosaan sijoitettu Biddista on kuvitteellinen kylänen, mutta karttaa tutkailemalla on helppo kuvitella, että se voisi olla olemassa. Kritisoin kuitenkin sitä, että Cleeves kirjoittaa yhden keskeisen henkilön muistin niin huonoksi, ettei tämä muka oikein mitään muista viidentoista vuoden takaisista tapahtumista ja tapaamistaan ihmisistä. Kummallisen huonomuistisia ovat muutkin henkilöt paikoin. Valitettavasti itse muistan kohtuullisen hyvin jopa 40 vuoden taakse, vaikka olin silloin lapsi.

Toinen välillä kiukuttavakin seikka on se, että kirjassa hoetaan pohjoisen kesäöitten valoisuutta tuon tuosta. Valo tekee milloin asukkaat, milloin turistit sekapäisiksi. Ulkona näkee lukea läpi yön, eikä kellonaikoja pysty hahmottamaan. Kasvimaita kitketään epähuomiossa puolenyön tietämillä, koska ei tajuta, mitä kello on. Lopussa komisario Taylor valittaa, ettei ole voinut lainkaan nukkua, koska ollaan melkein napapiirillä. Piti sitten oikein kartasta tarkistaa, kuinka pohjoisessa saaret sijaitsevat. Olin nimittäin kuvitellut ne aika eteläisiksi kuitenkin. Totuus on, että Fair Isle, joka on eteläisin isoimmista saarista, sijaitsee samalla leveyspiirillä kuin Hanko! Biddista on siis kutakuinkin Salon korkeudella. Kyllähän täällä Etelä-Suomessakin on valoisat kesäyöt, mutta olen kyllä aina kellon tiennyt enkä ole öisin kitkenyt kasvimaata…Napapiirillekin sentään muutama poronkusema on matkaa! Siis aika suhteellista tietysti tuo öiden valoisuus. Britannian mittakaavassa varmasti eksoottista tämäkin.

Punaista tomua on Shetlanti-sarjan kolmas osa. Tällä kertaa Jimmy Perezin rakastettu Fran ja Cassie-tytär ovat lähes koko kirjan ajan Lontoossa, joten parisuhteen kehitys jää siihen, että Perez hautoo kosintaansa. Mukavasti Cleeves on saanut sarjaan raikkautta nostamalla tällä kertaa esiin myös nuorempaa poliisia Sandya (mies), joka aikaisemmissa osissa on puupäisyydellään aiheuttanut lähinnä harmia ja herättänyt hilpeyttä. Nyt tähän varsin karrikoituun henkilöhahmoon tulee uusia ulottuvuuksia, kun hänen kotikylässään Whalseyn saarella tapahtuu onnettomuus.

Itse asiassa onnettomuuden uhri on Sandyn originelli isänäiti Mima ja ampujaksi epäillään humalassa jäniksiä nummella ammuskellutta Ronaldia, Sandyn sukulaismiestä. Mima asutti ikivanhaa maatilaa, jonka pihapiirissä tehtiin arkeologisia kaivauksia. Nuori ja kunnianhimoinen Hattie aikoo tehdä paikalla sijainneesta kauppiaan talosta väitöskirjansa. Yllättäen valmistelevissa kaivauksissa löytyy ihmisen luita, joita Hattie toivoo 1400-luvulta peräisin oleviksi jäänteiksi. Mimalla tuntuu olevan asiasta hieman toisenlaisia arveluja.

Mima siis ammutaan kotipihalleen sumuisena yönä. Sandy itse löytää isoäitinsä ruumiin ja joutuu ilmoittamaan Perezille. Tapausta pidetään ilmiselvänä onnettomuutena, vaikka Perezillä onkin omat epäilyksensä. Onnettomuus järkyttää perin juurin pientä yhteisöä, jossa jokainen on sukua keskenään tai ainakin perheet ja suvut ovat tunteneet toisensa vuosisatoja.

Tutkinta etenee piinallisen verkkaan, eikä edes toinen ruumis saa siihen kunnolla vauhtia. Perez tuntuu olevan enemmän kärryillä tapahtumista kuin kukaan muu, edes lukija. Vähitellen Sandynkin hitaissa aivoissa alkaa muhia pelottavia teorioita, jotka koskevat hänelle läheisiä ihmisiä.

Epäiltyjä ja tai sellaisiksi kelpaavia ihmisiä on koko liuta. Lukija on pihalla kuin lumiukko eikä osaa arvata murhaajaa ennen kuin tämä seisoo Setterin talon pihassa Sandyn taskulampun valokeilassa haulikko kädessään. Cleeves kiepsauttaa tarinaa loppuratkaisussa oikein kunnolla, tavalla, josta Agatha Christiekin olisi voinut olla ylpeä.

Juonen hitaus ei välttämättä ole huono asia. Kun tapahtumat eivät vyöry vauhdilla eteenpäin, on aikaa syventää henkilöitä ja kuvata paikkoja. Mikään henkilökuvauksen mestari Cleeves ei ole, mutta dekkaristiksi kelvollinen. Shetlannistakin hän on tässä kirjassa ottanut esille uuden näkökulman, Whalseyn, joka on pieni saari pääsaaren kupeessa.

Viimeinen osa on nimeltään Sininen sarastus, ja se sijoittuu pikkuruiselle Fair Islelle, Ison-Britannian saarivaltion etäisimpään kolkkaan, joka on Jimmy Perezin syntymäkoti. Tapahtumapaikka on eksoottinen ja kiinnostava, jälleen kerran. Keskiössä on saaren pohjoismajakka, joka on muutettu lintujentutkimusasemaksi. Yksi tärkeistä henkilöistä työskentelee tutkimusaseman kokkina, aivan kuten Ann Cleeves itsekin on tehnyt, joten ainakin paikallistuntemusta kirjailijalla on ollut riittävästi.

Komisario Perez ja taitelija Fran Hunter ovat lopultakin kihlautuneet, ja on aika käydä tervehtimässä Perezin vanhempia näiden kotisaarella. Syysmyrskyt ovat jo alkaneet, joten vierailuajankohta ei ole kaikkein parhain. Saaren liikenneyhteydet ovat usein poikki päivien ajan, kun sää on huono. Niin nytkin. Fran ehtii viime hetkellä saarelle, ennen kuin myrsky kunnolla puhkeaa. Tutkimusasemalle jää jumiin muutamia lintubongareita sekä henkilökuntaa.

Kirjassa painottuvat aika paljon ihmissuhdekuviot. Frania jännittää, mitä tulevat appivanhemmat hänestä ajattelevat. Pereziä jännittää, mitä Fran ajattelee hänen kotisaarestaan ja perheestään. Appivanhemmat taas toivovat nuorenparin asettuvan saarelle ja hankkivan mahdollisimman pian yhteisiä lapsia. Tilanne on siis kovin latautunut monin tavoin. Jimmyn äiti on järjestänyt pariskunnalle kihlajaisjuhlan majakan ravintolaan, vaikka Fran ei ajatuksesta ilahdukaan.

Juhlien jälkeen tutkimusaseman johtaja, tv-tähti Angela Moore löytyy työhuoneestaan veitsi selässään ja linnunsulkia tukassaan. Huonon sään takia majakka on ollut eristyksissä yöllä ja sen ovi poikkeuksellisesti lukittuna. Epäiltyjä on siis vain kourallinen. Kyseessä on siis oivallinen suljetun huoneen tapaus. Ensinnäkin vähäväkinen saari on eristyksissä muusta maailmasta ja vielä majakan väki on viettänyt yön lukkojen takana. Murhaaja on siis joku asukkaista.

Tärkein epäilty on Angelan miehen Mauricen murrosikäinen tytär Poppy, joka on vasten tahtoaan joutunut tutkimusasemalle arestiin ja joka on näyttävästi vihoitellut äitipuolelleen. Pian käy myös ilmi, että Angelalla on ollut varsin suorasukainen tapa toteuttaa seksuaalisia halujaan milloin kenenkin kanssa. Mustasukkaisuus tai kosto on siis hyvin todennäköinen motiivi oikeastaan jokaisen epäillyn kohdalla. Lisäksi Angela Moore on edennyt urallaan varsin aggressiivisesti ja hyödyntänyt ulkonäköään saadakseen oman tv-ohjelman. Tutkimukset alkavat heti kättelyssä polkea paikallaan. Perez on ainoa poliisiviranomainen saarella, eikä teknistä tutkimusta saada alkuun. Sitten tapahtuu toinen murha, joka entisestään harventaa alkuperäisten epäiltyjen joukkoa mutta hämmentää Pereziä yhä pahemmin.

Ympäristön kuvaus ja esimerkiksi lintubongareitten pakkomielteiset sielunliikkeet ovat kirjassa onnistuneita osuuksia, samoin oli mukava viettää jälleen hetkiä sympaattisten Jimmyn ja Franin parissa, mutta dekkarina Sininen sarastus on valitettavasti Shetlanti-sarjan lattein. Tuntuu, että itse murhajuoneen ei ole jaksettu kunnolla paneutua tässä päätösosassa. Sen tarkoitus on ollut lähinnä täyttää sivuja, jotta päästäisiin lopussa koittavaan dramaattiseen loppukäänteeseen, joka sekään ei varsinaisesti liity murhajuoneen. Sarja saa kyllä varsin yllättävän lopun, se on myönnettävä.

Cleevesin toista, Vera Stanhopesta kertovaa sarjaa alettiin julkaista suomeksi tämän vuoden keväällä. Epäloogisesti suomennokset aloitettiin sarjan kolmannesta osasta, koska siihen perustuvan tv-sarjan piti alkaa Suomen televisiossa kesällä. Jostain syystä sarjan esittäminen on kuitenkin siirtynyt jonnekin tulevaisuuteen. Toivottavasti sitä odoteltaessa saadaan suomeksi sarjan aiemmat osat.

 

Ann Cleevesin Shetlanti-sarja: 

Musta kuin yö (Raven Black)

Suom. Annukka Kolehmainen. Karisto 2007, alk. 2006. 335 s.

 

Valoisat illat (White Nights)

Suom. Annukka Kolehmainen. Karisto, pokkari ilm. 2010. 376 s.

 

Punaista tomua (Red Bones)

Suom. Annukka Kolehmainen. Karisto 2009, 366 s.

 

Sininen sarastus (Blue lightning)

Suom. Annukka Kolehmainen. Karisto 2010, 366 s.

Advertisements

Kommentit»

No comments yet — be the first.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: