jump to navigation

Francis Durbridgen legendaarinen Paul Temple 17. kesäkuu, 2013

Posted by Kirsi Hietanen/Kirsinkirjanurkka in Dekkariarvioita.
Tags: ,
trackback

Kevättalvella törmäsin kirjaston äänikirjahyllyjä penkoessani Paul Temple -kuunnelmiin. Herra oli minulle entuudestaan täysin tuntematon, mutta takakannen esittelystä poimin Joel Rinteen nimen. Se riittikin suositteluksi. Kuunnellessani huomasin pian, että kyseessä on radiokuunnelma, jossa on ollut alkuaan useita runsaan puolen tunnin mittaisia osia.

Ensimmäinen Paul Temple -kuunnelmani oli Paul Temple ja Valentinen tapaus. Se osui sikäli hyvin, että se on kolmesta cd-muodossa julkaistusta Radioteatterin tuotannosta se, jossa eniten toistellaan kunkin jakson alussa edellisten jaksojen tapahtumia. Toiset kaksi ovatkin sitten tältä osin sujuvampia.

Paul Temple on brittiläisen radiokäsikirjoittaja ja kirjailija Francis Durbridgen (1912–1998) kuuluisa salapoliisi-dekkarikirjailija, joka seikkaili kymmenissä kuunnelmissa ja romaaneissa sekä niistä tehdyissä elokuvissa ja tv-sarjoissa. Ensimmäinen Paul Temple -kuunnelma esitettiin vuonna 1938. Temple on siviilissä menestynyt dekkarikirjailija ja viettää huoletonta luksuselämää vaimonsa Steven kanssa. Pariskunta on lapseton, ja talouden arkisista asioista huolehtii miespalvelija. Seikkailut käynnistyvät yleensä niin, että Scotland Yardin Sir Graham Forbes ottaa Templeen yhteyttä ja pyytää tämän apua erityisen visaisen rikosvyyhdin selvittämisessä. Temple keskeyttää auliisti joutilaan elämänsä ja ryhtyy vaimonsa avustamana toimeen.

Yleisradion Radioteatteri teki Templen seikkailuista joukon kuunnelmia, ja niistä kolme on julkaistu tallenteina: Paul Temple ja Valentinen tapaus, Paul Temple ja tapaus Conrad ja Paul Temple ja Spencerin juttu. Kaikissa kolmessa Paul Templenä näyttelee Joel Rinne. Steven roolissa ovat sekä Rauha Rentola että Terttu Soinivirta (Tapaus Conrad). Muitakin legendaarisia suomalaisia näyttelijöitä voi äänihahmojen joukosta bongailla: Keijo Komppa, Eila Pehkonen, Esko Salminen, Kauko Helovirta, Elina Pohjanpää, Pentti Siimes, Aila Arajuuri, Kullervo Kalske, Esa Saario, Jarno Hiilloskorpi, Ismo Kallio ja niin edelleen.

Tarinat muistuttavat kovasti toisiaan. Yleensä jahdataan kansainvälisiä huumausainerikollisia tai vastaavia katalia roistoja, jotka eivät häikäile. Temple vaimoineen joutuu useita kertoja kiilatuksi autolla ojaan, autopommin kohteiksi, tulipaloon tai vastaavaan. Yleensä tuhoisa onnettomuus vältetään vain aivan täpärästi. Jos joku sivullinen joutuukin Templen pariskunnan sijaiskärsijöiksi, asiaa ei sen kummemmin jäädä pohdiskelemaan vaan seikkailu jatkuu vaivatta. Jos pariskunnan vaunu (auto) räjäytetään taivaan tuuliin sen ollessa huollossa, Temple tilaa silmää räpäyttämättä uuden ja jatkaa jutun muiden johtolankojen tutkintaa. Hieman sekaviakin kuunnelmat paikoin olivat, koska henkilöitä vilisee ja meno on paikoin katkelmallista. Tosin ei haitannut, vaikka lopussa jokin johtolanka tuntuikin jäävän solmimatta. Viihdyin kuunnelmien parissa oikein hyvin, ja on helppo kuvitella, että ne ovat 1960-luvun alussa suorastaan liimanneet kuuntelijat radiovastaanotinten ääreen.


Paul TempleKuunnelmat kuunneltuani ja niiden historiallisesta taustakohinasta ja hienoista äänitehosteista nautittuani päätin vielä kokeilla, miten Templen seikkailuissa pysyisi matkassa englanniksi. Kirjastosta on nimittäin saatavana BBC:n tuottamia Paul Temple -äänikirjoja. Lainasin kokeeksi teoksen Paul Temple and the Curzon Case, jonka lukee loistavan yläluokkaisesti ääntäen näyttelijä Anthony Head. Alkuhämmennyksen jälkeen kuuntelu sujui vallan mainiosti! Kadonneen koulupojan arvoitus ratkeaa ja rikolliset saadaan tälläkin kertaa käpälälautaan. Paul ja Steve voivat huoahtaa cocktailin äärellä tyytyväisinä.

Kun kerran toimeen ryhdyin, päätin penkoa Paul TePaul Temple2mpleä vielä hieman lisää. Kaupungin kirjaston tietokannasta löytyi tieto, että lainattavissa on yksi kappale suomennettua Paul Templeä kirjamuodossa: Mitä uutta, Paul Temple? (News of Paul Temple). Kirja on toinen painos (Gummerus,1970, suom. Antero Hälvä), ja takakannen sisäpuolelle liimatusta lainausluettelosta löytyy kaikkiaan 27 lainauskertaa vuosilta 1971-1996, minkä jälkeen kirjastossa taidettiin siirtyä toisenlaisiin merkintätapoihin. Nyt kirja oli pienen sivukirjaston varastossa.

Kirja vaikuttaa kuunnelman tai tv-sarjan käsikirjoitukselta, joka on sidottu koviin kansiin. Seikkailu on jälleen vauhdikas, ja tällä kertaa Templet joutuvat keskelle kansainvälistä vakoilujupakkaa. Jälleen on tarjolla niin auto-onnettomuuksia, murhattuja henkilöitä vaatekaapissa kuin tulipalojakin. Ympäristön tai henkilöiden kuvaukseen ei ole kiinnitetty kummoistakaan huomiota. Mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita toki siis piisaa. Nautin hieman vanhahtavasta käännöskielestä: savukkeensytyttäjällä on esimerkiksi merkittävä osuus juonenkäänteissä. Matkan varrella nautitaan myös whiskygrogi poikineen.

En ainakaan muista nähneeni yhtään Paul Temple -elokuvaa tai -tv-sarjaa. En ole kauheasti jaksanut niitä etsiskelläkään, sillä oma annokseni alkaa olla tässä. Paul Templeä on kosolti tarjolla esimerkiksi nettikirjakaupoissa niin ääni- kuin e-kirjoina kuin ihan perinteisinäkin versioina ja myös eri kielillä. Suomenkielistä kaipaaville suosittelen kirjastoa.

Mainokset

Kommentit»

1. Juhani Kiviranta - 24. huhtikuu, 2016

Paul Temple tuli radiosta 60-luvun alussa, jolloin meillä ei vielä ollut tv:tä. Jännärissä oli hienoja nimiä (Sir Graham). Mielikuvituksen avulla näin tapahtumapaikat ja tapahtumat ja henkilöt. Murhaaja oli minulle aina täydellinen yllätys. Kerran murhaaja jopa varoitti Paul Templeä, joten tämä henkilö ei mielestäni mitenkään voinut olla syyllinen. Näyttelijät olivat minusta radiossa paljon uskottavampia kuin myöhemmin tv:ssä. Kun vuosia myöhemmin näin Kalle-Kustaa Korkin seikkailevan televisiostudion pahvikulisseissa niin siinä kaikki uskottavuus karisi pois. Paul Templen tunnusmusiikki oli 60-luvulla selkäpiitä karmivan jännittävää.
Silloin 60-luvulla tuntui hirveän jännittävältä kun Paul Temple oli tutkimassa mökkiä ja yhtäkkiä ovi olikin lukittu ulkopuolelta. Murhaaja oli ollut muutaman metrin päässä Paul Templestä! Jälkeenpäin on ollut hirveän pettynyt olo kun on huomannut että murhaaja ei tappanut Paul Templeä silloin kun se olisi ollut helppoa vaan yritti tappaa ampumalla hämärässä tai yritti ajaa autolla päälle. Ihan sama juttu tapahtui myöhemmin James Bond-elokuvissa.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: