jump to navigation

Dekkari-ilta 9.4. pui kirjailijan työtä 4. huhtikuu, 2013

Posted by Leena Korsumäki in Dekkariseurassa tapahtuu.
Tags: , ,
add a comment

Huhtikuun dekkari-ilta Kallion kirjastossa järjestetään poikkeuksellisesti kuun toisena tiistaina 9.4.

Paikalla ovat viime syksynä ilmestyneen Miten rikoskirjani ovat syntyneet -kirjan toimittajat Paula Arvas ja Kirsi Luukkanen sekä kirjailija Antti Tuomainen, joka on yksi 20 antologiaan kirjoittaneesta kirjailijasta. Allekirjoittanut toimii keskustelun vetäjänä.

Jos olet vielä vailla kyseistä opusta, joka ei vanhene, kustantaja CrimeTime on lupaillut että kirjaa olisi ostettavissa paikan päällä. Ja saahan sitä toki kirjakaupoista.

Tässä samassa yhteydessä mainostan myös ensi viikon torstaina 11.4. Entressen kirjastossa järjestettävää dekkaritapahtumaa, jonka pääjärjestäjä on kustantamo Myllylahti.

Ja muuallakin Suomessa tapahtuu.

Poliisimuseossa Tampereen Hervannassa on juuri avattu Poliisi fiktiossa -näyttely. Dekkariseuran hallitus miettii yhteisretken järjestämistä näyttelyyn joko mahdollisesti vielä toukokuussa tai sitten syksyllä, jos toukokuu tulee liian pian. Jos retki toteutuu jo tänä keväänä, tiedotamme asiasta Dekkariseuran nettisivuilla, Facebook-sivuilla ja sähköisen jäsenkirjeen tilaajille.

 

Dekkari-illassa puhutaan Neuvostoliitosta 5.3. 25. helmikuu, 2013

Posted by Katriina Harviainen in Dekkariseurassa tapahtuu.
add a comment

Neuvostoliiton, erityisesti Stalinin ajan, kuvaukset rikos- ja jännityskirjoissa ovat teemana maaliskuun dekkari-illassa 5.3.

Keskustelijoina ovat Venäjä-ekspertti, kääntäjä ja kirjailija Jukka Mallinen ja Filmihullun toimitussihteeri, kääntäjä Risto Raitio, joka on viime vuosina suomentanut Stalinin kauteen sijoittuvia Sam Eastlandin dekkareita.

Keskustelun aiheina ovat muun muassa se, miten Stalinin aikaa ja persoonaa kuvataan uusissa dekkareissa, miten neuvostoarkea ja -todellisuutta käsitellään ja miten 1930-luvun Neuvostoliiton ja Saksan kuvaukset poikkeavat toisistaan nykyaikaisissa rikoskirjoissa.

Keskustelua vetää Ari-Matti Auvinen Suomen dekkariseurasta.

Dekkari-iltaa vietetään kuukauden ensimmäisenä tiistaina 5.3. klo 17.30 Kallion kirjastossa Helsingissä, Viides linja 11.

Pääsy on vapaa, joten tervetuloa!

Puheenjohtajan paras päivä 7. helmikuu, 2013

Posted by Leena Korsumäki in Dekkariseurassa tapahtuu.
Tags: , , , , ,
add a comment

Dekkariseuran puheenjohtajan toimessa vuoden paras päivä lienee Vuoden johtolanka -palkinnon jakopäivä.  Pj ei palkintoa voittajalle ojenna, vaan palkintoraadin jäsenet, mutta olla mukana siellä palkinnon myöntävän seuran edustajana on mahtavaa.

Tänään sain olla paikalla, kun Vuoden johtolanka -palkinto jaettiin Reijo Mäelle romaanista Sheriffi. Lämpimät onnittelut vielä näin blogin välitykselläkin.

Vajaata vuorokautta aikaisemmin tunnelmat olivat kaukana iloisesta. Helsingin Sanomissa oli tehty virhe ja uutinen voittajasta livahti joksikin aikaa näkyviin lehden verkkosivuille, vaikka tieto oli vapaa julkaistavaksi vasta tänään palkintotilaisuuden alkaessa.  Vaikka uutinen sieltä soittoni jälkeen poistettiinkin, ehti se tietenkin jo levitä monen tietoon, ja pilasi eilisillan.

Mutta tänään tuo harmitus unohtui täysin. Palkintotilaisuudessa oli mainio ja lämmin tunnelma.

Johtolanka-voittaja lupautui tulemaan myös – jo pienoisen perinteen mukaisesti – vieraaksi Dekkariseuran vuosikokoukseen 23.3.

Ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan sai tänä vuonna skotlantilainen Denise Mina, vahvojen glasgowilaisnaisten kuvaaja. Garnethill-trilogia, Paddy Meehan -trilogia ja uusi sarja ylikonstaapeli Alex Morrow,sta. Uusin suomennos ilmestyy maaliskuussa.

Juhlan jälkeen on kuitenkin pj:nkin nopeasti palauduttava arkeen ja odottavien pulmien pariin. Mistä löytyisi uusi aktiivinen miesjäsen Dekkariseuran hallitukseen, ettei akkavalta ennestään kasva?

Dekkari-illassa vieraana kauhukirjailijoita 5.2. 24. tammikuu, 2013

Posted by Katriina Harviainen in Dekkariseurassa tapahtuu.
add a comment

Onko kauhulla ja dekkareilla mitään tekemistä toistensa kanssa? Onko lukijakunta yhteistä vai ylittääkö kauhu dekkarin ystävän sietokyvyn ja tuntuvatko kauhun harrastajista dekkarit pehmoilta?

Helmikuun dekkari-illassa vieraina ovat kirjailijat Mia Vänskä ja Aleksi Peura. Vänskä tunnetaan perinteisen kauhun kirjoittajana teoksillaan Saattaja ja Musta kuu. Peuran esikoisromaani Laulava ääni olkapäälläni ilmestyy helmikuussa ja liikkuu jännitys- ja kauhukirjallisuuden rajamailla.

Kirjailijoita haastattelee Matti Järvinen.

Dekkari-ilta tiistaina 5.2. klo 17.30 tutussa paikassa Helsingissä Kallion kirjaston alakerrassa, tunnelmaan sopivassa dekkarikirjastossa.

Vuonna 2012 löydettyjä dekkarihelmiä 8. tammikuu, 2013

Posted by Jonna Lehtinen in Dekkariarvioita.
Tags:
11 comments

Vuoden vaihtuessa on tapana – tapojen parantamislupausten lisäksi – muistella mennyttä vuotta. Dekkariseuran blogissa lienee siis paikallaan muistella vuoden 2012 dekkarikokemuksia.

Mikä dekkari teki siis sinuun menneenä vuonna vaikutuksen? Oliko kyseessä jokin uusi tuttavuus, vanha rakkaus uudesti löydettynä vai kenties näiden sekoitus: sinulle uusi, mutta muille kenties kovinkin tuttu?

Kerro siis viime vuoden suosikkisi muillekin, jotta saamme taas vinkkejä kirjakauppa- ja kirjastoreissuille!

P.s. Kirsi on jo Kirjanurkassaan aihetta käsitellytkin  – ja otsikoinut listansa rohkeankomeasti Vuoden parhaat dekkarit 2012.

Langalla (The Wire) 6. tammikuu, 2013

Posted by Tuulevi in Dekkaritapahtumia Suomessa.
Tags: , , , ,
5 comments

Yle TV2 alkaa tänään esittää huippuhyvää HBO-sarjaa The Wire , jota Sub näytti vuosia sitten yömyöhällä tai aamuyöllä. Silloin sitä tuli seurattua ikävän hajanaisesti, mutta nyt onneksi on uusi tilaisuus.

Rikostoimittaja David Simonin ja entisen poliisin Ed Burnsin käsikirjoittama sarja sijoittuu Baltimoreen. Sarjaa on kiitetty realismista, kunnianhimoisuudesta ja yhteiskunnallisuudesta. Näyttelijät ovat loistavia. Sekä rikollisia että poliiseja kuvataan monitahoisesti.

Kannattaa katsoa.

Philip Kerr ja Berlin Noir -sarjan aloitusosa Liekit Berliinissä 30. joulukuu, 2012

Posted by Kirsi Hietanen/Kirsinkirjanurkka in Dekkariarvioita.
Tags:
1 comment so far

Kerr

Kirjoitin eilen jutun Kirsin kirjanurkka -blogiini Philip Kerrin syksyllä suomeksi ilmestyneestä esikoisdekkarista Liekit Berliinissä. Jutun julkaistuani aloin lukea kirjasta ilmestyneitä muita esittelyjä ja arvioita, joita jokusen löysinkin. Heikki Ollikainen on kirjoittanut kirjasta arvion tuoreimman Ruumiin kulttuurin (4/2012) Kirjakäräjille otsikolla Berlin noir vuonna 1936. Kannattaa lukea Ollikaisen perehtynyt arvio tämän oman sepustukseni lisäksi ainakin. Tässä kuitenkin pääpiirteissään juttuni tuolta toisesta blogista Dekkariseuran blogin seuraajille. Kerrin sarja vaikuttaa todella kiinnostavalta, ja on mukava tietää, että Atenalla on tarkoitus julkaista suomeksi ainakin kaksi seuraavaa sarjan osaa. Pikkuisen kutkuttaisi tutustua myös tuoreempiin osiin, vaikka harvemmin jaksan nykyään lukea muilla kielillä kuin suomeksi.  Kenties joku Teistä lukijoista tuntee sarjan lähemminkin? Olisi mukava kuulla kokemuksianne.

Luin tämän Philip Kerrin dekkarin Liekit Berliinissä siis aivan kylmiltään, tietämättä mitään kirjailijasta tai kirjasta etukäteen. Sen verran olin aihetta silmäillyt, että tiesin odottaa 1930-luvun Berliiniin sijoittuvaa kovaksikeitettyä dekkaria. Kirja olikin melkoinen lukukokemus, ja tätä esittelyä varten turvauduin sitten vanhaan kunnon Googleen saadakseni edes jotakin lisätietoa kirjailijasta ja kirjasarjasta, jonka aloitusosasta tässä on kyse.

Mielenkiintoista taustatietoa sitten löytyikin. Antoisin lähde on The Telegraph -lehden haastattelu noin vuoden takaa. Philip Kerr on syntynyt Skotlannissa vuonna 1956 ja opiskellut lakia ja filosofiaa. Koska akateeminen ura ei auennut, mies heittäytyi mainosalalle, jossa kaikki hänen mukaansa 1980-luvulla tuntuivat kirjoittavan romaania. Kerrin läpimurtoteos on juuri tämä samainen Liektit Berliinissä eli March Violets, joka ilmestyi vuonna 1989. Samaan Berlin Noir -sarjaksi nimettyyn trilogiaan kuuluu vielä kaksi muuta yksityisetsivä Bernie Guntherista kertovaa dekkaria, The Pale Criminal (1990) ja A German Requim (1991). Näistä edellinen sijoittuu vuoteen 1938 ja jälkimmäinen heti toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Molemmat teokset vaikuttavat netistä löytyvien esittelyjen perusteella todella synkiltä. Trilogia valmistui siis hyvin nopeasti, mutta sen jälkeen Kerr ryhtyi kirjoittamaan muuta. Viidentoista vuoden tauon jälkeen Kerr suostui palaamaan vanhan sankarinsa pariin. Sittemmin Bernie Gunther -dekkareita on ilmestynyt vielä viisi ja kuudes julkaistaan ensi vuonna. Näissä uudemmissa kirjoissa Gunther mm. jäljittää natsirikollisia sodan jälkeisenä aikana, mutta toistaiseksi viimeisimmässä teoksessa Prague Fatale palataan vuoteen 1942.

Liekit Berliinissä sijoittuu kesään 1936, jolloin pidettiin kuuluisat Berliinin olympialaiset. Aloitussivuilla yksityisetsivä Bernie Gunther ällistelee, miten kaupungista siivotaan pahimmat antisemitismin merkit piiloon olympiaturistien ja kansainvälisten toimittajien silmiltä. Tapahtumat eivät suoraan liity mitenkään olympialaisiin, mutta ne vaikuttavat taustalla. Hienosti juoneen on saatu sellainenkin kiemura, että Bernie jututtaa yhtä tietolähdettään katsomossa samaan aikaan kun Jesse Owens juoksee legendaarisen juoksunsa saksalaisyleisön hurratessa mutta Hitlerin aition loistaessa tyhjänä.

The Telegraphin haastattelussa Kerr kertoo saaneensa idean Gunther-romaaneihinsa pohdittuaan, mitä olisi syntynyt, jos Raymond Chandler olisi aikanaan asettanut sankarinsa Los Angelesin sijaan Berliiniin. Jopa minä osasin lukiessani vetää yhtäläisyysmerkkejä Philip Marlowen ja Guntherin hahmojen välille, ja Kerr myös suoraan viittaa esikuvaansa teoksessa. Gunther tietää olevansa kliseinen yksityisetsivä. Olen laiskasti lukenut Chandlerini, joten sen kummempia vertailuja en voi tehdä, eivätkä ne toki ole tarpeenkaan.

Gunther on entinen poliisi, joka on irtisanoutunut työstään sen käytyä poliittisista syistä sietämättömäksi. Potkut ja pahempaakin olisi varmaan seurannut pian, sillä Gunther ei voi sietää natseja eikä voi pitää suutaan kiinni. Mies on keski-ikäinen leski, yksinäisen suden perikuva. Tapahtumat lähtevät rullaamaan, kun Gunther saa toimeksiannon rikkaalta berliiniläiseltä terästeollisuusmieheltä. Miehen ainoa tytär ja vävy on ammuttu vuoteisiinsa, talo tuikattu tuleen ja kassakaapin ovi jätetty auki. Kassakaapista on kadonnut arvokas timanttikääty, jonka teollisuusmies haluaa tunnesyistä takaisin. Poliisille siitä ei kuitenkaan haluta kertoa. Gunther haistaa nopeasti palaneen käryä ja ryhtyy jäljittämään korua sekä selvittämään vastoin toimeksiantoaan, keitä murhatut oikein olivat. Pian ruumiita alkaa tulla lisää ja Gunther huomaa tallanneensa isojen kihojen varpaille. Kun hänet kutsutaan tapaamaan itseään Hermann Göringiä, alkavat tapahtumat saada todella pelottavia käänteitä. Huipentumana on vaarallinen tehtävä pahamaineisessa Dachaun keskitysleirissä! En ole mokomaa koskaan lukenut. Voiko karmaisevampaa tilannetta kuvitella? Onnekkaan sattuman kautta Gunther löytää massiiviselta leiriltä tarvitsemansa ja pääsee pois, mutta mitenkään onnellisissa tunnelmissa tarina ei pääty. Kerr sanookin:

Besides, I’d spent too long leafing through all this stuff about the Nazis. It was like being in their company and after finishing each book I felt I needed a shower.” En yhtään ihmettele!

Vuoden 1936 Saksa ja Berliini ovat melkoinen näyttämö dekkarille. ”Tavalliset” rikokset, kuten ryöstö ja murha saavat aivan toisenlaisen kehyksen mittavampien ja kammottavampien rikosten rinnalla. Gunther vitsaileekin synkästi, että kadonneisiin henkilöihin erikoistuneella yksityisetsivällä totisesti töitä riittää. Gestapo, SA ja SS sekä muut valtion organisaatiot, jotka nimellisesti turvaavat kansaa ja valtiota, kylvävät tuhoa ympärilleen ennennäkemättömällä tavalla. Kaikki ovat peloissaan ja vaarassa, pahiten tietysti juutalaiset, mutta myös muut ”epäilyttävää ainesta edustavat”, kuten vaikkapa homot. Kuka tahansa naapuri voi olla ilmiantaja.

Juoni on monipolvinen, ja paikoin taisin pudota kärryiltäkin, mutta eivätpä kirjan henkilötkään niillä aina niin tukevasti istu. Paljon Gunther saa selville onnekkaiden sattumien avulla, mutta toki suhteistakin on apua. Kovat otteet ovat sallittuja ja niitä myös käytetään.

Philip Kerr: Liekit Berliinissä (The March Violets) Suom.Jukka Jääskeläinen. Atena 2012. 304 s. 

Agatha Christien tyttärenpoika Mathew Prichard vierailee Suomessa 29. marraskuu, 2012

Posted by Leena Korsumäki in Dekkaritapahtumia Suomessa.
Tags: , , ,
3 comments

Ensi viikolla on maanantaisen Kallion kirjaston dekkari-illan – vieraana siis Leena Lehtolainen – lisäksi dekkarien ystäville on tarjolla ohjelmaa myös tiistaiksi 4.12.

Agatha Christien tyttärenpoika Mathew Prichard on toimittanut kirjan Agatha Christien vuonna 1922 tekemästä maailmanympärimatkasta. Grand tour -kirja perustuu Christien matkalta lähettämiin kirjeisiin.

Mathew Prichard vierailee Suomessa 4.-5.12. ja on yleisön tavattavissa Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa tiistaina 4.12. klo 16.30. Häntä haastattelee kirjan suomenkielisen laitoksen kustantaneen Paasilinnan Jan Erola.

Dekkari-illassa 3.12. Leena Lehtolainen – huom! päivä 22. marraskuu, 2012

Posted by Katriina Harviainen in Dekkariseurassa tapahtuu.
add a comment

Kirjailija Leena Lehtolainen on vieraana dekkari-illassa Kallion kirjastossa Helsingissä (Viides linja 11) maanantaina 3.12. klo 17.30.

Lehtolaista haastattelee Ruumiin kulttuurin päätoimittaja Keijo Kettunen.

Lehtolaiselta on ilmestynyt tänä vuonna romaani Paholaisen pennut (Tammi). Se päättää trilogian, jonka päähenkilönä on henkivartija Hilja Ilveskero. Sarjan kaksi aiempaa teosta ovat Henkivartija (2009) ja Oikeuden jalopeura (2011).

Dekkari-ilta järjestetään tuttuun tapaan Kallion kirjaston kellarikerroksen dekkarikirjastossa. Vapaa pääsy.

Huom! Illan ajankohta on poikkeuksellisesti jo maanantai, ei siis kuukauden ensimmäinen tiistai, joka on yleensä ollut dekkari-iltojen vakiopäivä.

Tervetuloa!

Helppolukuinen lastendekkari houkuttelee lukemaan 11. marraskuu, 2012

Posted by Kirsi Hietanen/Kirsinkirjanurkka in Dekkariarvioita.
Tags:
add a comment

Dekkarikirjailija Johanna Tuomola tunnetaan entuudestaan aikuistendekkareistaan eli toistaiseksi neliosaisesta Noora Nurkka -sarjastaan, jossa lohjalainen rikoskomisario alaisineen ratkoo visaisia rikoksia pikkukaupungissa ja sitä ympäröivällä maaseudulla.

Tuomola on tehnyt uuden aluevaltauksen aloittamalla lastendekkarisarjan Kivalan etsivät. Ensimmäinen osa on nimeltään Jäätelökioskin arvoitus, ja siinä Kivalan etsivät -niminen etsivätoimisto perustetaan. Se on napakka kahden hengen yritys, jonka työntekijöinä toimivat sen perustajat naapurukset ja parhaat kaverukset Matti ja Lumi. Ala-asteikäiset kaverukset ovat tunteneet toisensa hiekkalaatikkoiästä asti ja ovat nyt samalla luokalla.

Satamatorille saapuva jäätelökioski on varma kesän merkki, jota lapset odottavat vesi kielellä. Tällä kertaa edessä on kuitenkin pettymys, sillä kaikki jäätelöt ovat sulaneet pilalle. Omistaja syyttää jäätelönmyyjä Sannaa virheestä, mutta tämä kiistää. Kun sama toistuu, huomaa Matti, että kuka tahansa on voinut katkaista virran sähkötolpasta. Kyseessä onkin siis ilkivalta. Mutta kuka haluaisi tehdä kiusaa jäätelökioskille, jonka tuotteet ovat kaikkien suosiossa? Vai ovatko sittenkään? Matilla ja Lumilla on jo epäilty tiedossa.

Juoni etenee nopeatempoisesti kohti leppoisaa loppuratkaisuaan. Mitään kovin jännittävää tai pelottavaa tarinaan ei liity. Matin vanhemmat ovat eronneet, ja hän lasten tavoin hän edelleen toivoo heidän palaavan yhteen. Tosin hänkin on sitä mieltä, että riitelyn loppuminen on ollut hyvä asia. Lisäksi on kivaa, kun isällä nyt on ihan oikeasti aikaa hänelle, kun he ovat yhdessä. Äiti on vain niin väsyneen näköinen, vaikka työtä kassalla on entistä vähemmän. Lumille isä on hankkinut koiran sen jälkeen, kun heidän asuntonsa oveen oli kirjoitettu rumia asioita. Lumin vanhemmat ovat kotoisin Kongosta, mistä he ovat jo lapsina paenneet sotaa Suomeen. Matti ei oikein ymmärrä, miksi jotkut aikuiset hätkähtävät Lumin nähdessään. Mitä pelottavaa voi olla pienessä tytössä?

Kirjan takakannessakin luvataan, että Kivalan etsivät on helppolukuinen lastendekkari. Mielestäni tämä pitää mainiosti paikkansa. Teksti on luontevaa ja kieli hyvää, mutta ei liian vaikeaa tai toisaalta yksinkertaistakaan. Väljyyttä taittoon tuovat runsaat mustavalkoiset piirroskuvat, jotka ovat Satu Konttisen käsialaa. Lukijoiksi soveltuvat parhaiten jo itse lukevat ala-asteikäiset, mutta tämä sopii mainiosti myös ääneen luettavaksi hieman nuoremmille, ainakin eskari-ikäisille.

Seuraava osa Kivalan etsiviä ilmestyy jo keväällä 2013. Silloin Matti ja Lumi ratkaisevat kadonneiden rahojen arvoitusta.

Johanna Tuomola: Kivalan etsivät 1, Jäätelökioskin arvoitus. Myllylahti 2012. 55 s.

Johanna Tuomolan Noora Nurkka -sarjan neljännen osan Minkä taakseen jättää esittely Kirsin kirjanurkka -blogissani täällä. Arvon omassa blogissani myös kaksi Kivalan etsivät 1 -kirjaa. Käy osallistumassa!

%d bloggers like this: